Pieni karanteenikirjakerho Taru Torikka

Kirjakauppa Niteessä äänitetyssä keskustelussa Taru Torikka ja kirjailija Satu Taskinen puhuvat Luomistyöstä, joka on Taskisen neljäs romaani.

Luomistyö lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa päähenkilön ja kertojan elämä on romahtanut, myös sanat joihin hän on tottunut luottamaan. Mahdollinen uusi tai vanha todellisuus alkaa rakentua sana kerrallaan. Taskinen yhdistää eri aika- ja muistamisen tasoja saumattomasti, mukaan tulee myös mahdollisia muita henkilöitä kuten aina liikkeessä oleva itsenäinen Filosofessa. Eri kielet rakentavat erilaisia mahdollisia ympäristöjä. Itävallassa asuva Satu Taskinen on liiankin houkutteleva nähdä osana ”eurooppalaista” kirjallista traditiota, mutta Luomistyön vimmainen puhe miellyttää mm. Thomas Bernhadrdin lukijoita. Lisäksi se ja henkilönsä on ”hauska kuin Kafka”.

Osta Luomistyö https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/luomistyo/4746133

Missä asennossa huumori syntyy? Tämä ja paljon muuta selviää keskustelussa Karanteenikirjakerhossa jo toistamiseen vierailevan kirjailija Tuuve Aron kanssa.

Tällä kertaa keskitymme lyhytproosaan, joskin Aron uudessa kokoelmassa Universumin takahuone tuntuu olevan kysymys pitkälti samoista painavista aiheista kuin paljon puhuttaneessa omaelämäkerrallisuutta ja esseistisyyttä yhdistäneessä Kalasatamassa.
Tuuve Aron novelleissa näkökulma on monesti hieman elämän syrjässä keikkuvan ihmisen, ja lämpimästi hänen puolellaan. On mielenterveysongelmia, ohittamisen kokemusta, sotaa, pakkomielteitä, muistisairautta, kuolemanpelkoa, lapsettomuutta, kulttuurielämän hierarkioita ja keskivartalolihavuutta, elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Lukijalla on Universumin takahuoneen juttujen kanssa vakavista aiheista huolimatta tai niiden takia hauskaa. Mistä kepeys ja ilmavuus syntyy? Podcastissa kuulet myös kirjailijan lukemana pari lyhytproosatekstiä, tule mukaan vaihtelemaan asentoja!

Tuuve Aron edellisen vierailun voit kuunnella jaksosta 33 https://soundcloud.com/kirjakerho/osa-33-tuuve-aro-kalasatama

Kirjailijan kuva Jenni Haili, Siltala

Osta Universumin takahuone https://www.siltalapublishing.fi/product/universumin-takahuone/

Historioitsija Maria Vainio-Kurtakon teos Ellan de la Chapellen ja Albert Edelfeltin yhteiselämästä, Sovelias liitto, laajenee kiinnostavien henkilöiden kaksoiselämäkerrasta moniin suuntiin. Kirjailija on viettänyt kohteittensa ja heidän (aukkoisena säilyneen) kirjearkistonsa parissa vuosia löytäen uusia näkökulmia, ja tämä välittyy myös lukijalle.

Keskustelemme vapaaherratar de la Chapellesta ja taiteilija Edelfelfeltistä paitsi kiinnostavina, sivistyneinä, lahjakkaina ja säteilevinä poikkeusyksilöinä, myös säätynsä ja aikansa edustajina. He elivät aikana, jolloin perinteinen elämäntapa koki mullistuksia. Molemmat olivat hyvin perillä ajan virtauksista, keskustelivat ja kommentoivat niitä. Varsinkin Ellan rinnastaa kirjeissään ystävilleen omaa elämäänsä ja 1800-luvun suuria kirjallisia kuvauksia, Tolstoista Ibseniin. Sekä naisen että miehen roolit myllertyivät, kun aatelisten perinteet jäivät uusien porvarillisten ”hyveiden” jalkoihin. Kaikki muutos ei ollut edistystä, emansipaation sijaan ”kartanonrouvaksi”, eli mittavaan taloudelliseen vastuuseen ja valtaan, kasvatettu, Vaini-Kurtakon ”ambivalentiksi radikaaliksikin” kuvaama Ellan joutuikin huomaamaan, että naisen uusi rooli oli olla ”kodin hengetär”, samalla kun miehestä tuli ehdoton ”perheen pää”. Talous, raha ja sen hallitsemisyritykset ovat tärkeässä roolissa myös aatelisen taitelijaperheen elämässä. Edelfelt kirjoittaa äidilleen jatkuvasti raha-asioista, de la Chapelle puhuu miehensä työstä ”fabrikina” ja ymmärtää kirjanpidosta myös menosarakkeen merkityksen. Kukaan ei ole irti materiaalisesta maailmasta.

Pohdimme Vainio-Kurtakon kanssa omapäisiä menneisyyden naisia, jotka eivät oikein sovi käsitykseen 1800-luvun patriarkaatin alistamista ja äänettömistä ihmisistä, mutteivät toisaalta oikein käy vallankumouksen esitaistelijoiksi tai esikuviksi jatkuvaa onnellisuutta tavoittelevalle uusliberaalin maailman kasvatille. Sovelias liitto ottaa lukijan myös mukaan pohtimaan, mitä tutkija voi väittää, kun lähteistä puuttuu merkittävä osa (Ellan määräsi testamentissaan omat paperinsa poltettaviksi, Edelfeltin kirjeistä äidille on sensuroitu paljon). Samalla se kertoo tolstoilaisittain omanlaisensa onnettoman avioliiton tarinan Helsingin ja Pariisin välillä, mitä sen toinen osapuoli nimittikin tosielämän romaaniksi.

Osa 102: Outi Pakkanen, Pullonkerääjä by Taru Torikka

Janne Saarikiven teoksessa Rakkaat sanat päästään sanojen, sekä yleisten että henkilökohtaisten, alkuperän selvittämisen kautta kiinni historiaan ja nykyhetkeen. Keskustelemme siitä, miten uusia monet itsestäänselviä ja universaaleina pitämämme sanat ovat, mistä tulee Ihminen, ja lisäksi ehkä selvitämme, missä on Suomi! Lue ja kuuntele, miten sana tulee lihaksi.

Janne Saarikiven kuva Liisa Takala, Teos

Keskustelemme kirjailija Ville-Juhani Sutinen kanssa hänen tietokirja-Finlandialla palkitusta esseekokoelmastaan Vaivan arvoista. Miksi ”poikkeuskirjallisuus” on paras tapa niputtaa teoksessa esiintyvät kaunokirjalliset teokset edes väljästi? Puhumme ”kaanoneiden” ongelmista ja lukemiselle annetuista ”kannattavuuden” ja ”lohdullisuuden” tehtävistä. Mietimme, mitkä rakenteet vaikuttavat siihen, ”unohtuuko” joku aikanaan hyviä arvosteluja saanut tekijä, kuten brittiläinen Doroty Richardson ja hänen 13-osainen romaaninsa Pilgrimage, ja toisaalta ”löytyykö” hän uudelleen. Miksi pitkien romaanien lukeminen voi ollakin yllättävän helppoa ja hauskaa? Jos lukeminen ei ”kannata”, ainakaan jos se johtaa lukija oudoille poluille tuhansien sivujen kahlaamiseen, mitä muita syitä sille voi olla? Ehdotamme ainakin yhtä: Kirjallisuudesta ei löydy vastauksia, mutta sen myötä saattaa aueta parempia kysymyksiä.