Traumainformoitu Toivo Aster Hedman

Aster Hedman, sosiaalityön maisteriopiskelija, kouluttaja, traumaselviytyjä, Traumainformoitu Toivo -podcastin host

Traumatisoitumista ei tarvitse pelätä. Riittävällä tuella ja avulla voi hyvinkin kipeästä asiasta syntyä kaunista ja hyvää. 

Trauma voitaisiin hyvin yksinkertaistaen määritellä niin, että kyseessä on pelon kokemus, jonka aikana ei olla saatu riittävää tukea ympäristöltä, eli koemme riittävästi pelkoa ja avuttomuutta yhdessä. Ei tarvitse olla jotakin graavia, tarkkarajaista tapahtumaa jotta ihminen traumatisoituu, tästä hyvänä esimerkkinä on niin sanottu kehityksellinen trauma, josta meillä oli tällä kaudella  kertomassa Juha Klaavu. Juhan jaksoa pääsee kuuntelemaan tästä: https://traumainformoitu.fi/kehityksellinen-trauma-ja-toivon-loytyminen-vieraana-juha-klaavu-psykoanalyyttinen-psykoterapeutti-jungilainen-psykoanalyytikko/

Traumatisoituminen voi vaikuttaa erityisesti paitsi yksilön stressinsäätelykykyyn, myös muistiin ja toimintatapoihin yleensäkin. Pääset lukemaan emotionaalisen traumatisoitumisen vaikutuksesta kognitiivisille toiminnoille tästä: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/

Traumainformoidun ajattelutavan mukaan ihminen toimii aina ymmärrettävästi, normaalilla tavalla suhteessa kaikkeen siihen epänormaaliin, mitä hän  on joutunut elämässään aikaisemmin kokemaan. Esimerkiksi päihdeongelma nähdään traumainformoidun ajattelutavan mukaan seurauksena jostakin aikaisemmin koetusta, ei välttämättä syynä, joka yksistään voitaisiin hoitaa pois, ja ongelmat tällöin helpottuisivat. 

Täältä löydät lähteet, joita Aster käytti jakson aiheissa: 

Bartlett, J. & Steber, K. (9.5.2019). How to implement trauma-informed care to  build resilience to childhood trauma – child trends. Saatavilla https://www.researchgate.net/publication/334679706_How_to_Implement_Trauma-informed_Care_to_Build_Resilience_to_Childhood_Trauma_-Child_Trends

Bath, H. (2015). The three pillars of traumawise care: healing in the other 23 hours. Reclaiming children and youth. Winter 2015, volume 23, number 4. Saatavilla https://pdfs.semanticscholar.org/b3fb/da00061f77003960364321f76740bc99d3ab.pdf?_ga=2.41777322.965575572.1590042907-1975089827.1590042907

Becker-Weidman, A. (2013). DDP-aapinen. Vuorovaikutteinen psykoterapia pähkinänkuoressa. Näyttöön perustuva tehokas hoitomenetelmä. Tampere: PT-kustannus.

Brunzell, T., Stokes, H. & Waters, L. (2015). Trauma-informed positive education: Using positive psychology to strengthen vulnerable students. Contemp School Psychol (2016) 20:63-83. California Association of School Psychologists. DOI 10.1007/s40688-015-0070-x.

Burke Harris, N. (2019). Syvälle ulottuvat juuret. Turvattomasta lapsuudesta tasapainoiseen aikuisuuteen. Helsinki: Basam books

Covington. S.S. (2008) Women and Addiction: A Trauma-Informed Approach, Journal of Psychoactive Drugs, 40:sup5, 377-385, DOI:10.1080/02791072.2008.10400665 

Dana, D. (2020). How to help our nervous systems during a pandemic. Psychotherapynetworker. Saatavilla 6.9.2020 https://www.psychotherapynetworker.org/blog/details/1741/how-to-help-our-nervous-systems-during-a-pandemic 

Elomaa, A-P. (2016). Immunomodulatory changes in depression, adverse childhood experiences and sleep disturbances. Itä-Suomen yliopisto. Terveystieteiden tiedekunta. Väitöskirja. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-2142-0

Karlsson, L., Tolvanen, M., Scheinin, N. M., Uusitupa, H-M., Korja, R., Ekholm, E., Tuulari, J. J., Pajulo, M., Huotilainen, M., Paunio, T., Karlsson, H. & FinnBrain Birth cohort Study Group.  (2018). Cohort profile: The Finnbrain Birth cohort study (FinnBrain). International Journal of Epidemiology, Volume 47, Issue 1, (15–16). Saatavilla https://doi.org/10.1093/ije/dyx173

Kumpulainen, K., Mikkola, A., Rajala, A., Hilppö, J. & Lipponen, L. (2015). Positiivisen psykologian jäl

Traumatietoinen kohtaaminen lastensuojelussa - Vieraana Veli-Matti Karhu, psykologi ja väitöskirjatutkija

Nina Pyykkönen, erikoispsykologi PsL, yksilö- ja ryhmäpsykoterapeutti, työnohjaaja, jungilainen coach ja ekoterapeutti kiinnostui trauman vaikutuksista tiedostaessaan sen, miten kokonaisvaltaiset seuraukset emotionaalisella traumalla voi olla.

–Trauma koskettaa meidän koko olemustamme, ei pelkkää mieltä. Traumatisoituminen ei myöskään tarkoita vain joutumista kaltoinkohtelun kohteeksi tai väkivallan uhriksi. Ehkä tavallisinta traumatisoitumista on se, että lapsena ei tule kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi, Nina pohtii.

–Traumasensitiivisyys on sen ymmärtämistä, miten ihmisen mieli toimii. Se on yhtäältä kehityksellisen trauman syntymisen ja vaikutusten ymmärtämistä, ja toisaalta kykyä mentalisoida toista: tiedämme, että emme voi tietää mitä toisen mielessä on, mutta silti tämän pohtiminen ja uteliaisuus on arvokasta. Ihmisen kokemukset ja sisäinen maailma eivät useinkaan näy päällepäin, mutta ponnistelu niiden tavoittamiseksi ja toisen (ja itsen) ymmärtämiseksi on ihmisyyden ytimessä, Nina selventää.

– Jos työskennellään kipuja kokeneiden ihmisten kanssa, myös ammattilaiset joutuvat trauman vaikutusten kanssa tekemisiin. Siksi on todella tärkeää tunnistaa ja tiedostaa oma historiansa riittävällä tasolla. Teoreettinen koulutus on tietenkin tärkeää, mutta omien asioiden psykoterapeuttinen käsittely on ollut korvaamaton työväline, Nina jatkaa.

– Ihmisyyden syvätasot ovat aina kiinnostaneet minua. Minua vaivasi ja aloittelevana kliinikkona ajatus siitä, että ihmisen oireet tai mielenterveysongelmina ilmenevät tilat olisivat “sairauksia” tai “häiriöitä”. Itselleni ne näyttäytyivät aina enemmänkin ratkaisupyrkimyksinä kuin ongelmina. Ihmisen liittäminen laajempaan kokonaisuuteensa, ekosysteemiin ja evoluution ketjuun, on avannut valtavasti ymmärrystä siihen, kuinka traumareaktiot ovat aina selviytymisen palveluksessa - niissä ei siis ole mitään patologista. Olen tullut ymmärtämään, että ihmisen olemisessa on varsin vähän “patologista”, oireetkin ovat hyvin ymmärrettäviä kun niitä tarkastelee yksilön elämänkokemusten kautta, Nina kertoo.

– Traumatietoinen työskentely ei ole traumojen hoitamista, vaan trauman vaikutuksien tunnistamista ja arjen vakauttamista. Tärkeintä on, että ymmärrämme, että ihmisen käyttäytymisessä on loppujen lopuksi aika vähän patologista – yleensä lähes kaikki oireet, tuhoisa käyttäytyminen mitä ihmisillä on, juontaa johonkin tilanteeseen, jolloin käytöksestä on ollut hyötyä selviytymisessä.

Julkaisuja, joita Nina on ollut kirjoittamassa:


Pyykkönen N, Pyykkönen AJ (2023). Mistä on mentalisoivat organisaatiot tehty? Osviitta 2/2023. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/mista-on-mentalisoivatorganisaatiot-tehty/


Pyykkönen N (2021). Ympäristöahdistus, mentalisaatio ja toivo. Ympäristöahdistus.fi verkkojulkaisu. https://www.ymparistoahdistus.fi/artikkelit/ymparistoahdistus-mentalisaatio-ja-toivo/


Kauranen A, Pyykkönen N. (2021). Senioripysäkki®-ryhmänohjaajan käsikirja. Helsinkimissio ry.


Keinänen M, Pyykkönen N. (2020). Mentalisaatiokyky tunneyhteyden ilmentäjänä ja ylläpitäjänä.


Teoksessa Leskinen ja RIta (toim.) YHTEYS psykoanalyyttisen ajattelun ytimessä. EFPP Suomen 30-v juhlakirja. Prometheus kustannus.


Rehnbäck K, Pyykkönen N (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1/2020. https://www.suomentyonohjaajat.fi/artikkeli/tyonohjaus-tarvitsee-mentalisaatiota/?_gl=1*spenoe*_up*MQ..*_ga*MTg4NjE5OTQ0LjE2OTAzNTM4MTQ.*_ga_X377E05YFY*MTY5MDM1MzgxMy4xLjEuMTY5MDM1NDI3Ny4wLjAuMA..


Pyykkönen N (2019). Lisää psykologista osaamista lastensuojelutyöhön. Psykologi-lehti 17.6.2018, verkkoartikkeli. https://psykologilehti.fi/lisaa-psykologista-osaamista-lastensuojelutyohon/

Mitä ihmettä tarkoittaa traumainformoitu koulu?

Kirsi Strohbehn, erityisopettaja ja Resetti-kouluttaja tutustui traumainformoidun koulun malliin työskennellessään haastavasti käyttäytyvien oppilaiden kanssa, joilla usein on runsaasti myös erilaisia tunne-elämän ongelmia. Tosin Kirsi ei haluaisi oppilaitaan hankaliksi nimittää, hän käyttäisi uhmakkaista, manipuloivista ja käyttäytymishäiriöisistä oppilaista nimitystä “erityistä rakkautta tarvitsevat oppilaat”.

Kirsi ajattelee, että traumainformoituun kouluun kuuluu oleellisesti kaksi ulottuvuutta. Ensimmäiseksi tarvitaan ymmärrystä trauman vaikutuksista ihmisen neurobiologialle, ja toiseksi tietoisuutta niistä peruspilareista, joiden varaan traumainformoitua koulutyötä voidaan rakentaa.

Tästä pääset lukemaan trauman vaikutuksista: https://traumainformoitu.fi/traumalla-voi-olla-pitkakestoiset-seuraukset/

Traumainformoitu koulu-ajattelun mukaisesti monella luokkahuoneen oppilaalla voi olla mukanaan traumataakkaa, kehityksellistä traumaa, joka vaikuttaa kaikkeen koulutyöhön. Emotionaalinen trauma voi vaikuttaa sekä oppilaan käyttäytymiseen että akateemisiin suorituksiin.

Traumainformoidun koulun peruspilareita on kolme. Koulussa täytyy olla turvallisuuden lisäksi turvan tunne. Kaikkien aikuisten tulee sitoutua tähän. Toiseksi, oppilaan valinnanvapautta tulee mahdollisuuksien mukaan hyödyntää. Kolmanneksi, oppilaiden ja opettajien välillä täytyy vallita yhteys. Monet oppilaista ovat oppineet, että aikuisiin ei voi luottaa, eikä tästä poisoppiminen ole helppoa eikä aina mahdollistakaan. Lopuksi, kanssasäätely on tärkeää. Koska emotionaalinen traumatisoituminen on vaikuttanut oppilaan kykyyn säädellä tunteitaan ja mielentilojaan, tarvitaan turvallista aikuista tukemaan ja ohjaamaan oppilasta oppimaan säätelyä. Oma rauhallisuus on tässä oleellista, silloin hyödynnetään peilisolujen tuomaa apua kahden ihmisen välisessä vuorovaikutuksessa.

Kirsi kuulee usein sanottavan, että “opettajan tehtävä on vain opettaa”. Tämä on totta, mutta jos ymmärretään vahingollisten kokemuksien vaikutukset oppilaan kyvylle oppia, voidaan nimenomaan juuri opettamista tehostaa, jos traumainformoidun orientaation periaatteita hyödynnetään myös koulutyössä.

- Jos tiedettäisiin ja ymmärrettäisiin niitä kokemuksia, joita esimerkiksi väkivaltaisesti oirehtivilla lapsilla on, voisimme nähdä hankalat käytösmallit ensisijaisesti selviytymiskeinoina. Lapsi tai nuori on ehkä tarvinnut vahingollisia toimintatapoja jokapäiväisessä arjessaan aikaisemmin. Nämä oppilaat ovat niitä, jotka kaikkein helpoimmin suljetaan ulkopuolelle. Heille sanotaan, että “sinä et saa osallistua tähän ja tähän”, kun juuri he tarvitsivat yhteyttä, turvallisuutta ja kanssasäätelyä turvallisen aikuisen kanssa, Kirsi jatkaa.

- Se, miten me valitsemme sanamme puhuttaessa näistä lapsista on äärimmäisen tärkeää, koska käyttämämme kieli luo todellisuutta ja ennen kaikkea sitä tapaa, jolla me oppilaisiin suhtaudumme. Valitsemmeko puhua esimerkiksi omaehtoisista, joustamattomista lapsista, vai ymmärrämmekö, että käyttäytymisen takana on ehkä oppilas, joka on ollut jossakin aikaisemmassa traumaattisessa tilanteessaan täysin voimaton.



Näistä kirjoista löydät lisätietoa traumainformoidusta koulusta. Jos olet opettaja, tarkista koulusi opettajanhuoneen kirjahylly, monia näistä teoksista tulisi löytyä sieltä:


Tulistuva lapsi by Ross W. Greene, englanniksi "The Explosive Child".

Lost at School by Ross W. Greene (suomeksi Koulun hukkaamat lapset)

Lost & Found, helping behaviorally challenging students by Ross W. Greene.


Creating Trauma-Informed Schools by Eileen A. Dombo ja Christine Anlauf Sabatino


Piia Ruudun tekemä materiaali Resetti-toiminnasta:

https://www.valteri.fi/tuote/resetti-perheluokista-tukea-kasvatustilanteisiin-kotona-koulussa-ja-varhaiskasvatuksessa-res

Erityispedagogi Meri Lähteenoksan mielestä kaikki asiat, hankalatkin, ovat opeteltavia asioita.

Meri tutustui traumainformoituun työotteeseen kahden autisminkirjolla olevan lapsensa kautta. Perhe oli saanut runsaasti ohjeita tiukan struktuurin säilyttämisen tärkeydestä sekä siitä, miten tärkeää on hyödyntää kiinnipitoja — ja liudan muita vastaavia neuvoja, jotka todellisuudessa johtivatkin vain koko perhettä syvempään pahoinvointiin.

Hyvin puristuneissa, raskaissa tilanteissa voi syntyä elämää upeasti eteenpäin ohjaavia oivalluksia. Merillä tällainen tilanne oli silloin, kun hänen voimakkaasti oireileva lapsensa haastoi oman kuormituksensa ja tuskansa vuoksi äitiä ja ympäröiviä vaatimuksia aivan toden teolla. Merin käydessä poikansa kanssa läpi lapsen kokemia tunteita ja niiden vapauttamista sai alkunsa ns. stressiprofiili, jonka kautta Meri nykyään kouluttaa ja auttaa monia muita vanhempia ja kasvattajia tukemaan lapsiaan syvemmin ja paremmin. 

Meri Lähteenoksa ajattelee, että ihmisen hermostoa voidaan oppia ohjaamaan ja ajamaan, omia reaktioita voi ikään kuin kouluttaa ja ohjata kohti toimivampaa arkea, samalla myös kohti ehjempää olemista. Tarvitaan syvää, monikerroksellista ymmärrystä niin nepsyydestä, traumasta kuin muistakin hermoston tiloista, että päästään kohti aidosti hyvinvoivaa arkea. 

Podcastissa mainittuja linkkejä: 

PIRHAN sivuilla stressiprofiilista: https://dreambroker.com/channel/7klcguan/i3m2luns?quality=1080p

Meri Lähteenoksan oma ydintaito-sivusto on päivityksen alla, uudet sivut julkaistaan maalis-huhtikuun 2024 aikana. https://ydintaito.fi/ 

https://ydintila.fi/

Muualla Meristä: 

https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/olen-joutunut-ikaan-kuin-opiskelemaan-elaman/

https://erityisvoimia.fi/kirjoittajat/ Meri on yksi erityisvoimia-sivuston kirjoittajista

Aino Juusola työskenteli pitkään oikeuspsykologina, tutkien erityisesti lapsiin kohdistuneita rikoksia. Toimiminen lasten kokeman kivun äärellä ohjasi Ainoa traumainformoidun orientaation ja traumatyön pariin hänen huomatessaan, millaisia kokemuksia tekojen taustalla usein oli. Nyt Aino Juusola onkin trauma- ja kriisiterapiaan erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti.

Aino kirjoitti kirjan Taakka vai turva — mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta pohtiessaan niitä tarinoita, joita suvuissa on kuljetettu mukana. Suvun tarinat — niin kipeät kuin kantavatkin — vaikuttavat meihin vielä tänä päivänä, näkyen esimerkiksi suhtautumisessa itseemme ja maailmaan, valintoihin ja toimintatapoihimme. Mukana tarinoissa voi kulkea myös ylisukupolvista traumaa.

“Se, mikä ei tule yhdessä jaetuksi tulee jonkun kannettavaksi” on vanha, edelleen hyvin paikkansa pitävä sanonta.

Taakkasiirtymä syntyy, kun jossain kohtaa sukupolvien ketjua jää kipua käsittelemättä. Voi olla, että kivun tai häpeän alkuperäisellä kokijalla ei ole ollut tarpeeksi tilaa trauman käsittelylle, tai työvälineitä siihen. Silloin tuska on jouduttu painamaan jonnekin todella syvälle piiloon. Tällainen taakkasiirtymä voi helposti siirtyä seuraavalle sukupolvelle käsiteltäväksi ja kannettavaksi. Esimerkiksi se, miten kasvavaan, uuteen sukupolveen on suhtauduttu, miten heitä on pystytty tukemaan tai miten heidät on nähty, vaikuttaa todella paljon siihen, millaisia taakkoja eteenpäin siirtyy. Kyseessä ei ole tarkoituksella tehty asia, vaan enemmänkin kyse on siitä, että jotain sanomatonta ei ole kyetty yhdessä jakamaan ja käsittelemään.

Ihmisiä ei järkytä niinkään se, mitä sanotaan, vaan se, miten asia sanotaan ja miten tätä sanottua tulkitaan. Ylisukupolvisiin, kipeisiin tarinoihin liittyy usein valtavan suuri lataus. Silloin se, mitä kerrotaan ei olekaan se järkyttävin osuus. Kertomisen tapa ja siihen sisältynyt lataus ja tunnelma on merkittävää.

Omaa tarinaa — samoin kuin suvunkin tarinaa — voidaan alkaa kirjoittamaan ehjemmäksi. Kun ihminen alkaa pohtia, mitä hän itsestään ja itselleen kertoo, se vaikuttaa suuresti siihen, miten paljon jokin asia palvelee omaa hyvinvointia. Myös sitä on tärkeää pohtia, miten pystyy antamaan itselleen anteeksi, ja onko oma suhtautuminen itseen joustavaa ja lempeää.

Vaikka omaa tarinaansa saisi työstettyä ja käsiteltyä, silti suvun taakat ja koettu elämä kulkevat jossain määrin meillä mukana. Mutta kun me tulemme tietoisemmiksi niistä, myös taakkojen käsittely voi helpottua. Kun emme enää ole suvun kipujen “armoilla”, vaan oma ääni kuuluu tarinassamme voi toipumista todella alkaa tapahtua. Myös mennyttä voi tarkastella sen pohjalta, mitä toimijuutta meillä on ollut, niissä hyvin vaikeissakin tilanteissa. Tämän huomaaminen auttaa eteenpäin, kun huomaa että siellä lamaantumisen ja väärien valintojen keskellä valitsin tilanteeseen sopivan parhaan mahdollisen tavan toimia, ja sen avulla selvisin, säilyin hengissä. Silloin saamme voimia katsoa itseämme rakkauden katseella.




Aino Juusolan tekstejä löytyy esimerkiksi näistä linkeistä:

Seksuaaliväkivaltatyön perusteet https://www.julkari.fi/handle/10024/147779


Lasten haastattelu lastensuojelussa https://www.ps-kustannus.fi/Sauli-Hyvärinen/Lasten-haastattelu-lastensuojelussa.html


Lisäksi Aino Juusola on kirjoittanut seuraavat kirjat:


Jutellaanko? Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita


Taakka vai Turva? Mitä kannan mukanani menneiltä sukupolvilta