Työelämästä Podcast Heidi Pitula ja Jani Valkonen

Rooleista.

Työelämästä -podcastin neljännen jaksosarjan viimeisessä jaksossa pyöritään roolien maailmassa. Keskustelu alkaa työroolin olemassaolosta ja sen tarpeellisuudesta. Todennäköisesti historiallisesti ero työ- ja vapaa-ajan roolin välillä on ollut isompi. Nykypäivän moderneissa työympäristöissä jyrkkä ero, ainakaan tarkoituksellisesti, ei liene niin tarpeen. Oman persoonan näkyminen ja esimerkiksi tunteiden näyttäminen on sallittua, enemmänkin toivottavaa. Mutta onko olemassa tilanteita ja esimerkiksi positioita, missä erillinen rooli on kuitenkin hyväksi? Onko rooli joissain tilanteissa myös esimerkiksi puolustus- tai suojautumiskeino?

Mitenkäs ystävystyminen esihenkilön kanssa? Jos ajatellaan tätä arvostuksen ja kunnioituksen kautta, niin se on sinällään merkityksetön aspekti. Arvostus ja kunnioitus kun ei oikeasti katso mitään hierarkiaa, vaan ne ansaitaan käytöksellä ja konkreettisilla teoilla. Kuitenkin tässäkin tilanteessa roolien ja positioiden merkitys pitää tiedostaa, samoin kuin niiden mahdolliset vaikutukset niin keskinäiseen suhteeseen kuin koko organisaatioon.

Mikäli nämä herättävät ajatuksia niin ota uusin jakso katseluun/kuunteluun ja/tai kommentoi.

Itsensä johtaminen.

Otsikkoaiheesta puhutaan eri asiayhteyksissä oikeastaan suhteellisen paljon. Nykypäivän kiireisessä ja heräterikkaassa maailmassa itsensä johtamisen tärkeys korostuu Ja entisestään se korostuu kun ajatellaan niiden mahdollisuuksien ja valintojen määrää, joita jokainen pääsee tai joutuu tekemään. Välillä kuitenkin tuntuu, että tuo sanapari / termi assosioidaan johonkin tiettyyn muottiin tai monimutkaisemmaksi kuin mitä sen oikeasti tarvitsee olla. Lopulta nimittäin itsensä johtaminen, ja erityisesti sen konkretia, on hyvin yksilöllistä ja sisältää yksinkertaisia asioita.

Itsensä johtamisessa on paljon samoja elementtejä kuin johtamisessa yleisesti. Itseasiassa nämä kokonaisuudet ovat suoraan vertailtavissa, esimerkiksi mahdollistamisen, tuen ja ennen kaikkea yksilöllisyyden näkökulmasta. Samat asiat eivät yksinkertaisesti toimi kaikille, vaan parhaimmillaan yksilölliset erot on tunnistettu ja huomioitu. Toisesta näkökulmasta katsoen johtamisessa onnistumisen yksi kulmakivi on varmasti se, että kykenee johtamaan myös itseään.

Tästä teemasta lisää tuoreimmassa jaksossa.

Guruista.

Tietynlainen jalustalle nouseminen, ammattilaiseksi profiloituminen ja ehkä jopa jonkintasoinen guruilu on nykyisenä henkilöbrändien aikakautena helpompaa kuin koskaan aiemmin. Itseasiassa väitän, että yksi syy miksi tuosta henkilöbrändi -termistä on tullut vähän korvaan särähtävä, johtuu juuri brändikuvan rakentamisesta ja kiillottamisesta vailla aitoa, oikeaa substanssia.

Yksi lempiaiheistani on oikotiet ja tämä oikeastaan kuvastaa sitä pahimmillaan. Käytännössä oikotiet näkyvät silloin kun halutaan pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti, mutta ei olla valmiita käyttämään aikaa, rakentamaan kokemusta ja näkemään vaivaa sen eteen. Tai sitten ei vaan yksinkertaisesti ymmärretä kokonaisuutta (Dunning-Kruger).

Mut mitäs sitten, kun siihen asemaan nostetaan valheellisesti muiden toimesta? Tästä ja mm. huijarisyndroomaa sivuten, Työelämästä Podcastin tuoreimmassa jaksossa.

Onnen resepteihin.

Työelämästä podcastin jaksosarja Saanan kanssa alkaa kääntymään loppusuoralle. Tähän mennessä on ehditty käsittelemään jo lukuisia aiheita niin työelämästä kuin elämästä yleisestikin. Tuorein jakso jätettiin tarkoituksella loppusuoralle, koska omalla tavallaan se kulminoi edellisten jaksojen asioita.

Näin sosiaalisen median aikakautena informaatiotulva on valtava. Periaatteessa koko ajan on tarjolla ideoita ja ajatuksia sekä vertailukohtia, mitä helposti peilaa omaan elämään - niin hyvässä kuin huonossa. Tuohon kun lisätään kulttuurilliset seikat, missä kilpailunhalu, suorittaminen ja omanlainen vallanhalu on geeneissä enemmän tai vähemmän.

Ei ole kuitenkaan olemassa mitään valmista reseptiä jonka voisi kopioida. Se resepti omaan onneen ja hyvinvointiin on yksilöllistä. Jokaisen polku on niiden oma polku. Mausteita ja vinkkejä voi ja kannattaa ottaa muilta, mutta siitä polusta pitää muokata oman näköinen. On myös hyvä muistaa, että monesti asioiden saavuttaminen vie aikaa ja vaatii aitoa halua, vaivaa ja pitkäjänteisyyttä. Usein näitä peilauksia tehdään ainoastaan lopputulokseen, eikä nähdä sitä polkua mitä se on vaatinut.

Muutoksia oman hyvinvoinnin eteen kannattaa kuitenkin tehdä enemmin kuin myöhemmin. Todennäköisesti siirtäminen myöhemmäksi ei helpota sitä ollenkaan. Ja omasta hyvinvoinnista on kuitenkin vastuussa ja velvollinen itselleen.

Yrittäjät, yritykset, intohimot ja työurat.

Työelämästä -podcast palaa takaisin pieneltä pääsiäistauolta edellisen jakson teemoja syventäen. Tässä jaksossa työelämää (ja elämää sekä hyvinvointia) ehditään peilaamaan niin parisuhdeteeman kautta kuin raiteilla etenevän mukavuusalueen kulmasta – mistä Jani käytti ”onnistuneesti” ojanpohja vertausta 😂

Tärkeimpänä asiana jaksossa pohditaan työelämän tarkoitusta hyvinvoinnin kulmasta sekä omaa suhtautumista siihen. Ymmärretäänkö se, että kaikkea ei voi kontrolloida ja kaikkeen ei voi varautua. Myöskin omat kokemukset muokkaavat omia kiinnostuksen kohteita, haluja ja näkökantoja ajan edetessä. Jokainen meistä on jollain tavalla eri ihminen viiden vuoden päästä kuin nyt – aivan samaan tapaan kuin on ollut eri ihminen viisi vuotta sitten. Tämä olisi yleisesti tärkeä ymmärtää ja antaa lupa myös itselle kyseenalaistaa ja muokata näkökantojaan.

Kun sitä omaa status quotaan haluaa sitten muokata johonkin suuntaan niin yleensä se vaatii jostain luopumista ja aktiivista otetta. Harva asia tapahtuu ihan hetkessä ja pienetkin muutokset vaativat jonkunlaista systemaattista tekemistä.

Johtamisesta yrityksiin ja yrittämiseen.

Tämänkertaisessa Työelämästä Podcastin jaksossa käsitellään 13 minuutissa niin useaa asiaa, että yhtä kulmaa on melko lailla mahdoton tiivistää. Näin ollen listataankin poikkeuksellisesti ne asiat mitkä nousevat jaksossa esille. Mikäli nämä herättävät ajatuksia, niin pistä katseluun tai kuunteluun.


Johtajuus on oikeasti      raadollista, inhimillistä ja epätäydellistä tekemistä. Johtajat ovat      ihmisiä siinä missä muutkin.
Johtaminen vaatii tukea      molemmasta suunnasta. Myös työntekijöillä on iso vastuu olla johdettavana.      Alaistaidoista puhutaan paljon vähemmän kuin esimiestaidoista.
Johtajan pitää ymmärtää      missä on vahva ja missä tarvitsee apua. Oikeastaan se on sama kuin missä      tahansa tiimin rakennuksessa. Vahvuudet täydentävät toisiaan ja lopputulos      on osa-alueidensa summa.
Yrittämisen paradoksi.      Samaan aikaan kun yrittäjyyttä ihannoidaan ja nostetaan jalustalle, niin      sitä pidetään myös ”liian helppona” tapana onnellisuuteen. Kaikki on hyvin      niin kauan kun joudutaan painamaan 14 tuntisia työpäiviä niska limassa. Mut      auta armias jos sitä kautta tienaa elantonsa, puhumattakaan esimerkiksi      uudesta autosta.
Eikö yrittäminen ole      kuitenkin kaikille mahdollista? Eikä toisten onnistuminen ole kuitenkaan      muilta pois.
Mikä on yrityksien      olemassaolon tarkoitus?