Pelillistämisen ensimmäinen kysymys on: Kuka pelaa‪?‬ Leikki kesken

Topi Perälä kuuluu naisten superpesis-joukkueen valmennustiimiin. Joukkueen pelikirja on sen raamattu. Se on kaikkien yhteinen sopimus siitä, miksi, miten ja mitä joukkue on. Topi on myös luokanopettaja, joka arvioi sekä omaa, että oppilaidensa työtä. Topin syntysana, eli sana, joka määrittelee sitä, mitä hän on omassa työssään, on yllättävä. Tosin ei enää sen jälkeen, kun on kuullut, mitä hän kertoo opettamisesta ja erityisesti omista pelillistämisen periaatteistaan. 

Topi rakentaa pelillistetyn opetuskokonaisuuden aina ryhmän mukaan niin, että pystyy tukemaan heidän vahvuuksiaan ja korostamaan niitä aina sopivalla tavalla. Samalla tavoin pureudutaan myös heikkouksiin. "Koska vahvuudet ja haasteet ovat erilaisia joka ryhmässä, minusta olisi hassua, että toistaisin samaa juttua kaikkien ryhmien kanssa." Topi pohtii. 

Topi luo oppimiskokonaisuuksia tarinoiksi. Oppilaat viedään erilaisten välineiden avustuksella ulos maailmaan oppimaan, mutta avuksi otetaan mielikuvitus ja aimo annos leikkimieltä. Välillä pelillistämisen mekaniikkana toimii yksinkertainen lista, joka kertoo, kuka on ensimmäisenä istunut syyslukukauden ruokailuissa kaikkien luokkakavereiden vieressä. Tavoitteena on ruokarauha ja se, että jokainen oppii tuntemaan toisensa jossakin muussa yhteydessä, kuin oppitunnilla. Toimii.