Radio Tapiola Radio Tapiola

Levyllä on mukana sävelinä, sanoittajina, soittajina monia tuttuja nimiä, mutta myös tuntemattomampia. Heistä Minna Miettinen julkaisee levyllä kypsiä lauluja, ensijulkaisunaan.

Retkipaikka.fi on kymmenessä vuodessa kasvanut yhdeksi Suomen merkittävimmistä retkeilypalveluista. Wine in the Woods taas on hauska konspeti, jossa pääsee maistelemaan viinejä metsään. Näiden kahden takana on Antti Huttunen, joka on viime kesäkuusta lähtien pyörittänyt Suomen luontokeskus Haltiaa Nuuksiossa. Halusin tietää, mitä korona teki retkeilylle, mutta myös lisää luontevasta luontoyrittäjyydestä.

On helppo ajatella, että oluesta pitävä alkaisi harrastaa sen tekemistä, mutta mitä vaatii, että oluenpanemisesta tulee bisnes? Ainakin se vaatii valtavan määrän tarkkaa tietoa ja taitoa. Nyt maistetaan Glims-olutta, joka on ainutlaatuisesta espoolaisesta humalalajikkeesta tehty wet hop -olut?

Tässä jaksossa tavataan Tessin labyrinttimaisessa alakerrassa antikvariaatin pitäjä Jorma Kajaste ja otetaan osaa Tapiolasta käytävään keskusteluun.

Aurora Karamzin, Diakonissalaitoksen perustaja, oli rikkaan suvun tytär, joka päätyi vielä rikkaampiin naimisiin ja tsaarin hoviin Pietarissa. Auroran koti Pietarissa oli yksi loisteliaimpia ja Träskändan kartano oli hänen kesämökkinsä.
Kun Aleksanteri II tuli Träskändaan, hänelle rakennettiin oma vessa, metsään laivattiin riistaa ja tanssiaisia varten tehtiin oma rakennus. Kerrotaan, että kartanon aterimet olivat kultaa.
Aurora oli kuitenkin myös hyväntekijä, joka välitti paitsi tsaarin lapsista myös tilansa työntekijöistä, ja tavallisten ihmisten terveydestä ylipäätään. Museolehtori Tiina Hero kertoo eläneensä jollain tavalla Auroran kanssa viisitoista vuotta, ja sanoo, ettei suhde ole pelkästään ihaileva.

Espoo Ciné tulee sittenkin! Tapasin Espoo Ciné elokuvafestivaalin (2.-6.9.2020) ohjelmapäällikkö Mickael Suomisen. Puhuimme WeeGee-talon terassilla festivaalin koronakurimuksesta ja siitä, vaikuttiko pandemia ohjelmistovalintoihin. Kävimme myös läpi mielenkiintoisimpia elokuvatapauksia, joihin liittyy Tarkovski, Alvar Aalto ja Ukrainan sota.
Espoo Ciné oli alun perin elokuussa. Silloin se määritti kesän lopun: kuulaassa kesäillassa – niin sen haluan muistaa – käytiin tiukkoja keskusteluja leffojen sisällöstä, siitä, mitä oltiin juuri nähty, viinilasin ääressä. Sitten festari siirtyi toukokuulle ja siitä tuli kesän aloitus.
Korona peruutti festivaalin, mutta nyt aurinko tuntuu seuraavan sitä syyskuun alkuun.
Entä miten ohjelmistosta vastaava tekee työnsä? Ja mikä on elokuvan paikka maailmassa, jossa voimme katsoa hyvänlaatuista kuvaa kännykänruudulta ruuhkabussissa? Kertaamme luonnollisesti myös Espoo Ciné 2020:n turvatoimet.