Ajatuksia yhteiskunnasta Kalevi Sorsa -säätiö

Viimeisessä jaksossa Riku Luostarin ja Markus Särkiniemen vieraina ovat akatemiatutkija Timo Miettinen ja Suomen historian professori Juha Siltala. Keskustelijat hahmottelevat Euroopan historian ja tulevaisuuden suurta kuvaa.

Onko unionin yhdistyttävä tai tuhouduttava? Voiko kansojen moninaisuuden ymmärtää myös eduksi?

Järjestykseen laitetaan myös Saksan historiallinen rooli Euroopassa, sekä suomalainen alemmuudentunto ja puutteellinen ymmärrys EU:n moninaisesta luonteesta.

Voiko Brexitin katastrofin jälkeen EU:lle edes esittää vaihtoehtoja? Ja mikä on epämääräiseksi jäänyt “Euroopan ydin”, joka pitää kansat samassa unionissa?

Neljännessä jaksossa Riku Luostarin ja Markus Särkiniemen vieraina ovat Euroopan komission Suomen edustajiston tiedotuspäällikkö Ismo Ulvila ja ympäristöoikeuden väitöskirjatutkija Tellervo Ala-Lahti. Jaksossa keskustellaan EU:n vihreästä siirtymästä ja ilmastopolitiikasta.

Mitä ilmastopolitiikassa on tapahtunut ja mitä on tulossa? Mitä EU:n vihreän siirtymän agendalla tavoitellaan?

Keskustelijat käyvät läpi myös ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan liittyviä ristiriitoja, joita syntyy esimerkiksi paikallisen ja unionin laajuisten intressien kohdatessa.

Miten politiikan suunnanmuutokset vaikuttavat vihreään siirtymään? Entä kuuluuko keskusteluissa myös maan matojen ääni?

Kolmannessa jaksossa keskustellaan EU:n ulkopolitiikasta. Riku Luostarin ja Markus Särkiniemen vieraina ovat Uuden talousajattelun keskuksen johtaja Lauri Holappa ja Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tyyne Karjalainen.

EU näyttää vuoden 2022 Venäjän hyökkäyksen jälkeen saaneen uutta itsetuntoa, ehkä jopa uuden historiallisen tarkoituksen eurooppalaisen demokratian puolustajana.

Hyökkäys on pakottanut EU:ta ja sen jäsenmaita uudelleenarvioimaan geopoliittista asemaansa. Haasteena on kuitenkin rakentaa monikriisin päälle sotilaallista kykyä ja sotateollisuutta nopealla tahdilla.

Voiko poliittisesta kriisistä toiseen suistuvaan Yhdysvaltoihin enää luottaa? Entä miltä Euroopan viime kuukausien epämääräinen Israel-politiikka näyttäytyy muulle maailmalle?

Sarjan toisessa jaksossa vieraina ovat Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksen yliopistonlehtori, dosentti Hanna Tuominen ja yliopistotutkija Miika Tervonen. Jaksossa keskustellaan EU:sta, pakolaisuudesta ja maahanmuutosta.

Miltä vuoden 2015 pakolaiskriisi näyttää nykyperspektiivistä? Keskustelijat tarkastelevat Euroopan toimia ulkorajoillaan. Suhtautuminen maahanmuuttoon ja pakolaisuuteen on unionissa ristiriitaista: Eurooppa ymmärtää itseään moraalisena suurvaltana, m***a on poliittisen vastareaktion pelossa tarttunut kovempiin ja kovempiin toimiin pakolaisten tulon estämiseksi. Viimeistelevätkö tulevat vaalit “linnake-Euroopan”?

Kalevi Sorsa -säätiön uuden podcast-sarjan jakson ensimmäisessä osassa käsitellään Euroopan unionin taloudellista tilannetta. Jaksossa vieraana ovat poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen ja viestinnän tutkija Timo Harjuniemi.

Keskustelijat luotaavat sekä EUn taloudellista kehitystä talouskriisistä nykypäivään ja pohtivat syitä talouskurin synnylle ja pysyvyydelle.

Minkälainen rooli EU:n instituutioilla on päätöksenteosta? Onko unioni kykenevä vastaamaan syvenevään kriisiin? Minkälaisia jakolinjoja talouskriisi on tuonut Eurooppaan? Onko Saksasta enää ratkaisemaan mantereen ongelmia?

Keskustelu sivuaa myös EU:n tulevaisuutta nopeasti muuttuneessa geopoliittisessa tilanteessa. Voidaanko Kiinalle ja Yhdysvalloille pärjätä?

Sarjan viimeisessä jaksossa pohditaan hyvinvointivaltion tulevaisuutta. Riku Luostarin vieraana ovat Uuden talousajattelun keskuksen johtaja Lauri Holappa, poliittisen historian emeritusprofessori Pauli Kettunen ja Kalevi Sorsa -säätiön toiminnanjohtaja Lauri Finér.

Keskustelijat pohtivat, kertooko nykyisen kaltaisen oikeistohallituksen synty syvemmistä kulttuurisista ja poliittisista muutoksista.

Hallituskoalitio vaikuttaa syntyneen poliittisena lehmänkauppana Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä. Toisaalta puolueilla on myös yhteistä arvopohjaa: molemmat näyttävät suhtautuvan hyvinvointivaltioon karsastaen.

Suomen kansa tuntuu rakastavan talouskuria teoriassa, m***a ei välttämättä käytännön politiikkana.

Voidaanko leikkaukset sietää, jos kehystys "hyvinvointivaltion pelastamisesta" ei tunnu uskottavalta? Näissä talkoissa näyttävät hikoilevan vain toiset.

Miten hyvinvointivaltion avoin kyseenalaistaminen on tullut mahdolliseksi? Missä vaiheessa leikkauksia se lakkaa olemasta hyvinvointivaltio?

Kuoleeko potilas leikkauspöydälle?