1 hr 5 min

Osa 5: Piia Leino, Yliaika Pieni karanteenikirjakerho

    • Arts

Taru Torikka ja Piia Leino keskustelevat Leinon tuoreesta romaanista Yliaika, josta koronakevät poikkeustiloineen teki entistäkin ajankohtaisemman ja pelottavan enteelliseltä tuntuvan.

Yliajassa eletään vuotta 2052, jolloin Suomi on ratkaissut hyvinvointivaltion kustannusongelmat ja purkanut eläkepommit poistamalla yli 75-vuotiailta kansalaisoikeudet. Vanhusten vaihtoehtoina on paperiton pakolaisuus tai "vapaaehtoinen" exitus. Romaanin alussa Lex 75:n pääarkkitehti, entinen ministeri ja pitkän linjan menestyjä Annastiina Kankaanrinta valmistautuu omaan tyylikkääseen poistumiseensa, mutta täydellinen viimeinen ele ei sujukaan suunnitelmien mukaan.

Hyvän dystopian tavoin Yliaika näyttää lukijan oman ajan tarkasti poistamalla todellisuudesta jotain oleellista. Leino ja Torikka pohtivat, miksi järjetön ja epäinhimillinen ihmisoikeuksien riistokin saadaan perusteltua kansalle, kun taitava poliitikko käyttää hyväksyttyä, näennäisen rationaalista "talouden kieltä". Vaikka romaanin lähtökohta kuulostaa hullulta, jo koronakriisi on näyttänyt, miten senioreita käsitellään mediassa ja politiikan kielessä joukkona, jota on holhottava, huollettava ja hallittava, ei ihmisinä joilla on itsemääräämisoikeus. Podcast miettii, miksi kansa on helppo saada uskomaan yhden totuuden talouspuheeseen, ja miksi media epäonnistuu tehtävässään havainnollistaa miten asiat liittyvät toisiinsa. Miksi spektaakkeliyhteiskunta ja tunnekuohu vain kiihtyy samalla kun kuvittelemme elävämme entistäkin rationaalisempaa aikaa? Miksi nelikymppisten päättäjien ja kansalaisten on mahdotonta kuvitella itsensä vanhukseksi ja avuntarvitsijaksi? Olemmeko taloutta varten vai voisiko valtio olla meitä varten? Onko empatialle mahdollisuuksia? Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan!

Kuuntele ja jaa! #pienikaranteenikirjakerho

Voit tukea Pienen karanteenikirjakerhon tekemistä ryhtymällä podcastin kaveriksi osoitteessa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

Taru Torikka ja Piia Leino keskustelevat Leinon tuoreesta romaanista Yliaika, josta koronakevät poikkeustiloineen teki entistäkin ajankohtaisemman ja pelottavan enteelliseltä tuntuvan.

Yliajassa eletään vuotta 2052, jolloin Suomi on ratkaissut hyvinvointivaltion kustannusongelmat ja purkanut eläkepommit poistamalla yli 75-vuotiailta kansalaisoikeudet. Vanhusten vaihtoehtoina on paperiton pakolaisuus tai "vapaaehtoinen" exitus. Romaanin alussa Lex 75:n pääarkkitehti, entinen ministeri ja pitkän linjan menestyjä Annastiina Kankaanrinta valmistautuu omaan tyylikkääseen poistumiseensa, mutta täydellinen viimeinen ele ei sujukaan suunnitelmien mukaan.

Hyvän dystopian tavoin Yliaika näyttää lukijan oman ajan tarkasti poistamalla todellisuudesta jotain oleellista. Leino ja Torikka pohtivat, miksi järjetön ja epäinhimillinen ihmisoikeuksien riistokin saadaan perusteltua kansalle, kun taitava poliitikko käyttää hyväksyttyä, näennäisen rationaalista "talouden kieltä". Vaikka romaanin lähtökohta kuulostaa hullulta, jo koronakriisi on näyttänyt, miten senioreita käsitellään mediassa ja politiikan kielessä joukkona, jota on holhottava, huollettava ja hallittava, ei ihmisinä joilla on itsemääräämisoikeus. Podcast miettii, miksi kansa on helppo saada uskomaan yhden totuuden talouspuheeseen, ja miksi media epäonnistuu tehtävässään havainnollistaa miten asiat liittyvät toisiinsa. Miksi spektaakkeliyhteiskunta ja tunnekuohu vain kiihtyy samalla kun kuvittelemme elävämme entistäkin rationaalisempaa aikaa? Miksi nelikymppisten päättäjien ja kansalaisten on mahdotonta kuvitella itsensä vanhukseksi ja avuntarvitsijaksi? Olemmeko taloutta varten vai voisiko valtio olla meitä varten? Onko empatialle mahdollisuuksia? Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan!

Kuuntele ja jaa! #pienikaranteenikirjakerho

Voit tukea Pienen karanteenikirjakerhon tekemistä ryhtymällä podcastin kaveriksi osoitteessa https://www.patreon.com/pienikaranteenikirjakerho

1 hr 5 min

Top Podcasts In Arts