Mestaritehdas Erik Sandström

Elämän ratkaisevimmat tienhaarat ovat aina alttiita sattumalle, mutta voimme peukaloida tapahtumien todennäköisyyksiä. Tällä kertaa pohdin muun muassa mikä
saa ihmiset hyppäämään kohti tuntematonta, ja miten kaikki aina lopulta ratkeaa, tavalla tai toisella, usein yllättävän hyvällä tavalla.

Ihaileminen on mallioppimisen ehto. Tällä kerralla pohditaan muun muassa mikä minua ajaa olemaan esillä ja toisten tarkkailun alla, sekä minkälainen inhimillisen kasvun käyttövoima kyky ihailla on.

Kevät ja valo voittaa. Tulevaisuus tuli sittenkin. Tällä kertaa pohditaan muun muassa suhdetta aikaan. Elämmekö täällä vain päättymystä kohti vai sittenkin osana jotain suurempaa sykliä? Minkälaisella logiikalla voimme virittää ajatuskonettamme kohti peliä, jossa kaikkien etu asetetaan tavoitteeksi?

Liian usein emme ymmärrä, että tässä elämässä kaikesta täytyy maksaa. Kaikista arvokkaimpia asioita emme voi ostaa rahalla, vaan hinta peritään toisissa muodoissa. Tällä kertaa pohdin ajatuksia muun muassa toisten palvelemisesta, anteliaisuudesta ja pyhän katoamisesta elämästä.

Elämämme on aina yhteydessä toisiin ihmisiin, mutta emme voi koskaan täysin tuntea toisen ihmisen sisäistä maailmaa. Meistä jokaisesta näkyy toisille vain osa, ja joskus katsomme itseämmekin kaventavasti, jonkin leimaavan identiteetin rajoittamana. Kuinka oppisimme katsomaan ihmisiä kokonaisina?

Maksimaalisuus on Elämän käsite – me haluamme, että elämämme olisi mahdollisimman täyteläistä. Mistä syntyy maksimaalisuus? Täynnä arvokasta, mutta myös hengittämiselle tilaa jättävää huokoisuutta. Tällä kertaa pohdintaa mm. taiteen, elämän pituuden ja elämänlaadun näkökulmista.