Osa 50: Antti Hurskainen, Kuihtuminen Pieni karanteenikirjakerho

Pienessä karanteenikirjakerhossa ollaan tällä kertaa "kevyissä kesätunnelmissa", eli hikoillaan painostavassa helteessä ja odotetaan vapauttavaa ukkoskuuroa esseistinä tunnetun Antti Hurskaisen kanssa. Nyt käsittelyssä on Hurskaisen toinen romaani, Kuihtuminen, joka on jo ehtinyt aiheuttaa pienimuotoista myrskyä "kirjallisuusmaailmana" tunnetussa vesilasissa. Puhutaan siitä, miksi kirjailija päätti siirtää esseenä alkaneen kiukun ja pettymyksen purskauksen romaaniksi, ja miten kirjailija leikkii "minän" ja romaanin päähenkilön yhtäläisyyksillä, saati muilla yhtäläisyyksillä todellisten, nimettyjen ihmisten ja romaanihenkilöiden välillä. Puhumme vanhenemisen ja kuihtumisen kauheudesta ja kiehtovuudesta ja vanhasta Jörn Donnerista ostamassa kalaa torilta ja dokumentoimassa ruumiintoimintojaan.

Kuihtumisen päähenkilö on läpeensä (korkea-)kirjallinen hahmo, joka vihaa ja halveksuu kertomuksia, viihdettä ja banaalia hyvää elämää, ja niitä tuottavia/tuotteistavia nykykirjailijoita. Samalla hän ei malta olla kehittelemättä kertomuksia jokaisen kohtaamansa ihmisen elämästä tai sortumatta kliseisimmän dekkaristin tehokeinoihin. Mietimme, onko kertojan elitistisissä ajatuksissa mitään intoa, ja onko kaikessa taustalla pettymys itseen.

Antti Hurskaisen kuva Laura Malmivaara, Siltala