Hengähdys Helsingin tuomiokirkkoseurakunta

Rukous on yhtä luonnollista ja välttämätöntä kuin hengittäminen. Tessalonikalaiskirjeen mukaan meidän tulee rukoilla lakkaamatta (1.Tess.5:17). Se merkitsee jatkuvaa yhteydenpitoa Jumalan kanssa, joka on läsnä ja lähellä läpi elämän.

60-luvulla elänyt Isak Niniveläinen on kirjoittanut myötätunnosta: "Myötätunnon täyttämä sydän palaa koko luomakunnalle, ihmisille, linnuille ja kaikille olemassa oleville olennoille."

Oletko kuullut kirjasta nimeltä Tietämättömyyden pilvi. Sen kirjoittaja on jäänyt suurelta osalta tuntemattomaksi, mutta hän mahdollisesti oli pappi, joka eli 1300 –luvulla itäisessä Keski-Englannissa, mahdollisesti Yorkshiressä. Kirjan nimi Tietämättömyyden pilvi on todella kaunis. Se viittaa jotenkin siihen, ettei ihminen lopultakaan oman järkeilynsä, tietämyksensä tai kykyjensä kautta löydä yhteyttä Jumalaan. Vasta turvautuessaan Jeesuksen rakkauteen, yrittämättä järkeillä tai tahdollaan tietää millainen Jumala on, ihminen astuu kuin pimeyteen, tietämättömyyden pilveen.

Valo lisääntyy ja ilmassa on jo kevään ja pian lähestyvän kesän tuntua. Luonto on puhkeamassa kukkaan pitkän ja pimeän talven jälkeen. – Vihdoinkin. Siitä huolimatta meillä saattaa olla ainakin toisinaan voimaton olo.

Jeesus sanoo läheisilleen; rauha teille. Miten tätä valtavaa, rauhan tuovaa, vapauttavaa, ylösnousseen läheisyyttä saisi kokea omassa elämässään?

Tänään pitkäperjantaina palaamme vielä kerran Ristin Johanneksen mystillisen teologian ja runouden äärelle. Elävä rakkauden liekki -nimisessä teoksessaan Ristin Johannes kirjoittaa miten ihminen on kuin nukahtanut uneen. Ihminen on välinpitämätön ja uninen sisimmässään ja samalla välinpitämätön ja uninen maailmaa, lähimmäistään ja Jumalaa kohtaan.