Mitä sinun täytyy tietää masennuslääkkeistä | Tämä jakso on osa keskustelusarjaa, jota teen yhdessä professori John Readin kanssa. Tässä sarjassa kyseenalaistamme sen, että mielenterveyttä ja ihmiselämän pulmia tarkastellaan lääketieteellisen mallin pohjalta, ja kutsumme kehittämään inhimillisiä, näyttöön perustuvia, ihmisoikeuksia kunnioittavia palveluita. Videoon on valittavissa suomenkielinen tekstitys tai voit lukea keskustelun sisällön tekstimuodossa videon alta. Mitä sinun täytyy tietää masennuslääkkeistä | Professori John Read The serotonin theory of depression: a systematic umbrella review of the evidence Part one: how to take the news that depression has not been shown to be caused by a chemical imbalance – by Professor Joanna Moncrieff Part two: response to criticism of our chemical imbalance paper Johdanto Piia: Hei, nimeni on Piia Tuominen ja tänään olen täällä professori John Readin kanssa äänittämässä uutta jaksoa sarjaamme, jossa haastamme mielenterveyden lääketieteellisen mallin ja vaadimme inhimillisiä,näyttöön perustuvia palveluja, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia. On mukavaa olla taas täällä kanssasi, John, ja tänään aiheena on masennuslääkkeet. John: On ihanaa olla taas kanssasi,Piia. Piia: Joo. Esitelläkseni sinua hieman, olet kliinisen psykologian professori Itä-Lontoon yliopistossa ja kansainvälisen psyykenlääkevieroitusinstituutin puheenjohtaja. Minä olen entinen psykiatrinen potilas ja käytän esimerkiksi podcastiani haastaakseni näitä valtavirran näkemyksiä psykiatriasta. On mukavaa olla täällä tekemässä tätä juuri kanssasi. Masennuslääkkeet. Ajattelin, että voisimme ehkä aloittaa, koska yksi yleisimmistä asioista, joita kuulen puhuessani näistä mielenterveysongelmista Facebook-sivullani ja kaikkialla, on se, että nämä masennuslääkkeet toimivat. Ne vain toimivat, eikä niitä voi kyseenalaistaa, koska on tieteellisesti tutkittu, että ne toimivat. Joten mietin, voisitko aloittaa lyhyellä johdatuksella ihmisille, jotka eivät ehkä tiedä, millainen kliininen tutkimusprosessi, johon väite tehokkuudesta perustuu, on. Masennuslääkkeiden tehokkuus John: Okei. Eli perus- tai ensisijainen tapa arvioida, toimiiko jokin hoito, on satunnaistettu kontrolloitu tutkimus, jossa verrataan hoitoa – tässä tapauksessa masennuslääkkeitä – lumelääkkeeseen – tässä tapauksessa yleensä tyhjään kapseliin, joka on suunniteltu näyttämään, tuntumaan ja maistumaan oikealta. Joten ihanteellisessa tapauksessa oikein suunnitellussa tutkimuksessa ihmiset eivät todellakaan tiedä, kumpaa he saavat. Ja kaiken kaikkiaan, kun meta-analyysit ja suuret kirjallisuuskatsaukset tulevat, masennuslääkkeiden ja lumelääkkeen välillä on itse asiassa hyvin vähän eroa. Kaiken kaikkiaan lievän ja keskivaikean masennuksen välillä ei ole eroa. Ja sitten on keskustelu siitä, onko olemassa pieni… mielestäni on oikeudenmukaista sanoa, että on olemassa pieni prosenttiosuus ihmisiä, jotka ovat masennuksen vaikeusasteen ylimmässä osassa, ts. erittäin vakavassa osassa, jotka saavat jonkinlaista tilapäistä helpotusta tai mielialan nousua, ts. miten sitä nyt haluaakaan ilmaista, masennuslääkkeistä lumelääkkeen lisäksi. Joten valtaosalle ihmisistä nämä lääkkeet eivät ole lumelääkettä parempia, ja monet ihmiset ovat myöntäneet sen. Minun on lisättävä Piia, että se ei tarkoita, etteivätkö ne toimisi. Tarkoitan, että lumelääke on vain lyhyesti selittääkseni, tiedän että sinä tiedät, mutta kuulijoille, toivoa ja odotusta, että tulet paranemaan. Ja siihen mennessä, kun olet a) päättänyt, että sinulla on ongelma, b) päättänyt, että aiot tehdä asialle jotain, c) olet puhunut jonkun kanssa, joka on kuunnellut tarpeeksi kauan, ehkä ei niin hyvin kuin olisimme… mutta he ovat kuunnelleet ja he ovat päättäneet tietävänsä, mikä sinulla on vikana ja he tietävät, mitä tehdä, ja he tekevät sen ja sinä teet sen, jos kaikki tämä yhdistetään plus tarve, joka meillä kaikilla on haluta parantua. Yhdistämällä kaiken tämän, se on erittäin voimakas joukko odotuksia, jotka saavat meidät tuntemaan olomme paremmaksi, ja vain koska olemme tehneet jotain ja koska toinen ihminen on välittänyt tarpeeksi, vaikka se olisi vain 10-15 minuuttia kuunnellut meitä ja yrittää auttaa meitä, ja se kaikki tuntuu todella hyvältä. Joten se, että se on useimmille ihmisille enimmäkseen lumelääkettä, ei tarkoita, etteivät ihmiset saisi siitä hyötyä. Piia: Ainakin jotkut ihmiset. Joo. John: Okei. Joo. Ja jos ei olisi kaikkia niitä haittavaikutuksia, joihin varmasti vielä palaamme, minulla ei olisi mitään ongelmaa, jos se toimii, jos se toimii. Ja suuri osa siitä, mitä me psykologit teemme, on lumevaikutuksia tai yleisiä vaikutuksia, kuten jotkut niitä kutsuvat. Tiedäthän, odotuksen ja toivon luomista. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta lääkkeissä on joitakin ongelmia, joihin palaamme myöhemmin. Se on hämmästyttävää ottaen huomioon luvut, ja odotan, että pääsemme myös lukuihin asti. Näitä määrätään miljoonia ja miljoonia. Luulisi, että ne olisivat, tiedätkö, valtavasti parempi kuin lumelääke. Piia: Joo. John: Se ei vain pidä paikkaansa. Ja se on osoitus lääkeyhtiöille siitä, kuinka hyvin he ovat markkinoineet lääkettä, jolla on todella vähän todellista hyötyä. Piia: Joo. Itse asiassa ajattelen, että, jos maallikot, ja pidän itseänikin jossain määrin maallikkona, koska minulla ei ole psykologin tai lääkärin koulutusta tai jotain sellaista. Mutta tämä on aihe, joka on ollut minulle erittäin mielenkiintoinen ja kiehtova. Olen lukenut tästä paljon. Joten mielestäni jos maallikot todella ymmärtävät, mihin tämä ajatus perustuu, mihin tämä ajatus masennuslääkkeiden käytöstä perustuu, he saattaisivat olla melko yllättyneitä, jos käytämme jonkinlaista positiivista sanaa. Tai tyrmistynyt olisi ehkä parempi sana ainakin minulle, koska tunsin itseni petetyksi, kun sain tietää, että nämä ovat hyvin lyhytaikaisia tutkimuksia ja mitä masennuslääkkeiden vaikutus tutkimuskontekstissa tarkoittaa… se on pohjimmiltaan pisteiden lasku arviointiasteikolla, ja arviointiasteikoissa on monia ongelmia, kuten tarkoittavatko ne todella sitä, että kun arviointiasteikko… mitä sanaa käytetään… kun nämä pisteet laskevat, onko kyse paranemisesta? Se oli yksi asia, joka oli minulle erittäin yllättävä. Vieroitusoireet vs. relapsi Piia: Henkilökohtaisesti jälkikäteen aloin perehtyä tähän asiaan enemmän vasta lääkkeiden lopettamisen jälkeen, koska yksi yllätyksistä jotka kohtasin, kun opin, että tarina, jonka mukaan minun pitäisi käyttää lääkkeitä loppuelämäni ja olisin psykiatrinen potilas loppuelämäni, ei ehkä pitänytkään paikkaansa. Ja kun aloin ymmärtää, ettei se ehkä pidäkään paikkaansa, lopetin ensin SSRI-lääkkeen, itse asiassa SNRI-lääkkeen, koska käytin Cymbaltaa, duloksetiinia, ja lopetin sen itse ilman mitään ohjeita, koska psykiatri, jonka luona kävin silloin, ei suositellut minulle lopettamista. Joten päätin lopettaa yhden lääkkeen yksin ja sitten palata hänen luokseen keskustelemaan muista. Mutta yllättävää oli se, mitä aloin tuntea sen jälkeen… Yritin tehdä sen hitaasti. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä hitaasti tarkoittaisi. Joten se ei ollut hidasta. Mutta joka tapauksessa, mielialastani tuli hyvin epävakaa ja aloin olla hyvin ahdistunut ja aloin miettiä, että ehkä tämä… ehkä tämä lääke…suojeli minua loppujen lopuksi tältä masennukselta ja ehkä tämä on huono asia, että lopetin sen. Mutta onneksi… luulen, että saatat tuntea tämän henkilön… Keväällä 2015 lopetin lääkityksen ja Aku Kopakkala, tämä suomalainen psykologi, oli juuri julkaissut kirjansa serotoniinimyytistä, masennuksesta ja serotoniinimyytistä, ja siinä kirjassa luin lauseen, jossa sanottiin, että yksi vaaroista on se, että kun ihmiset lopettavat näiden lääkkeiden käytön, he kokevat vieroitusoireita ja ne on niin helppo tulkita relapsiksi, ja kun luin hänen kirjaansa, tajusin, että minulla oli kaikkia näitä fyysisiä oireita, joita en ollut ajatellut. Vatsani oli aivan sekaisin. Minulla oli näitä vapinoita, minulla oli kylmä ja hikoilua, ensin oli todella vilunväristykset ja sitten tällainen, eräänlainen hikoilu ja näin kauheita painajaisia. Oli kaikenlaisia outoja asioita, joita en ollut aiemmin ajatellut. Se oli ollut vain osa tätä ahdistunutta tunnetta, joka minulla oli, ja silloin tajusin, että kyseessä oli vieroitusoireet, ja se oli yksi yllättävimmistä hetkistäni. Mutta, sitäkin enemmän, en ole varma, voivatko ihmiset todella ymmärtää, kuinka paljon petetyksi tulemista ihmiset voivat tuntea koettuaan kaiken tämän, ja sitten he ymmärtävät, mihin tämä tutkimus perustuu ja mihin tämä tehokkuusväite perustuu, koska vaikka ne toimisivatkin, se ei ole sitä, mitä me maallikot yleensä ajattelemme sen tarkoittavan, kun lääke toimii. Pohjimmiltaan ajattelin, että se tarkoittaa, että se parantaa minua, että tämä masennus menee pois. Ja minulle kerrottiin, että se johtui kemiallisesta epätasapainosta, että minulla oli tämä masennus. Siksi pysyin suhteessa, joka ei ollut minulle hyvä, seitsemän vuotta. Eikä kukaan ollut kiinnostunut kyselemään siitä. Joten joo, on paljon, on paljon yllättäviä asioita, kun alkaa kaivautua syvemmälle ja tarkastella, mitä ”psyykenlääke toimii” oikeastaan tarkoittaa. Kyse ei ole niinkään paranemisesta. Joissakin tapauksissa ihmiset voivat kokea sen sillä tavalla. En kiellä sitä. Tai he saattavat tehdä muutoksia ja tunteet voivat vähentyä ja he pystyvät käsittelemään tilannetta tai jonkinlaista kriisitilan
