100 episodes

OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja. Sarjassa tavataan urheilijoita, valmentajia, johtajia ja taustavaikuttajia suomalaisen huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin ytimestä, tuodaan esille monipuolisesti tarinoita, ihmisiä ja ilmiöitä sekä kurkistetaan kiinnostaviin kulisseihin. Juontajina toimivat pääsääntöisesti Ilkka Palomäki ja Aliisa Varuhin.

OlympiaCast Olympiakomitea

    • Sports
    • 4.9 • 26 Ratings

OlympiaCast on Suomen Olympiakomitean tuottama podcast-sarja. Sarjassa tavataan urheilijoita, valmentajia, johtajia ja taustavaikuttajia suomalaisen huippu-urheilun ja liikuntakulttuurin ytimestä, tuodaan esille monipuolisesti tarinoita, ihmisiä ja ilmiöitä sekä kurkistetaan kiinnostaviin kulisseihin. Juontajina toimivat pääsääntöisesti Ilkka Palomäki ja Aliisa Varuhin.

    OlympiaCastin vieraina Kaisa Mäkäräinen ja Matti Heikkinen: Tie maailman huipulle on pitkä, mutta urheilijaksi kasvaminen on antoisa matka

    OlympiaCastin vieraina Kaisa Mäkäräinen ja Matti Heikkinen: Tie maailman huipulle on pitkä, mutta urheilijaksi kasvaminen on antoisa matka

    OlympiaCastissa sukelletaan kahden tunnetun suomalaisurheilijan kasvutarinoihin, kun Kaisa Mäkäräinen ja Matti Heikkinen avaavat matkaansa huippu-urheilijaksi. Matka maailman huipulle oli pitkä ja itsensä joutui laittamaan likoon monella tavalla ennen kuin menestystä alkoi tulla. - Se on aika vaativa prosessi monella tapaa, mutta ehkä tänä päivänä meillä on myös paremmat valmiudet urheiluakatemioiden ja muiden kautta saada tukea siihen kasvuvaiheeseen. Se kokonaisuus siinä ympärillä, että pystyt urheilijana elämään, sen rakentaminen vaatii paljon. Oma aktiivisuus ja halu viedä asioita eteenpäin - toki siinä valmennuksellisesti oman valmentajan ja koko sen toimintaympäristön kanssa, on aika keskeistä. Ei voi jäädä odottamaan, että jotkut asiat järjestyy. Jos saisi mennä ajassa taaksepäin ja palata sinne nuoruusvuosiin, niin kyllä tiettyjä asioita tietysti olisin jo aktiivisemmin hoitanut kuntoon, että olisi ollut se huippu-urheilija jo tekemisen tasolta aikaisemmassa vaiheessa, Heikkinen toteaa.
    - Uskon, että me ollaan Matin kanssa kuitenkin sitä sukupolvea vielä, joka on joutunut aika lailla kantapään kautta ottamaan myös asioista itse selvää ja tekemään. Omien huippu-urheiluvuosien aikana olen ollut itse itselleni matkatoimisto, ampumavalmentaja ja välillä hieroja-fysioterapeuttikin pahimmassa tapauksessa, on pitänyt itse huolehtia hirveästi asioista, jatkaa Mäkäräinen.
    Nuoren urheilijan kasvutarinassa lukiovuodet ovat tärkeitä monessa suhteessa. Vuodet ovat urheilijana kehittymisen aikaa, mutta myös itsenäistymisen ja aikuistumisen aikaa. Myös Mäkäräinen ja Heikkinen muistavat vuodet merkityksellisinä niin uran, kuin muunkin elämän kannalta.
    - Isoin muutos oli siinä, kun kotoa muutti urheilulukioon. Kyllä ne vuodet kasvatti ihmisenä niin paljon ja sitä, että oppii ottamaan sitä vastuuta sekä koulusta että arjen asioista; syömisestä, ruoanlaitosta ja kaikesta tästä, ja sitten se urheilu vielä siinä lisänä. Ilman niitä kavereita siinä ympärillä, joilla oli se sama elämäntilanne, niin varmasti olisi ollut vielä vaikeampaa. Kyllä mä uskon, että siinä se vertaistuki oli ihan hirveän tärkeää niinä vuosina, kuvaa Mäkäräinen.
    - Nuo ovat semmoisia ikävuosia kuitenkin, että ne harjoitusvasteet ovat todella valtavia. Kun jotakin asiaa alettiin harjoituskauden keväällä käynnistyessä harjoittamaan, niin ne askeleet kohti syksyä ja talvea oli tosi valtavia, että sinänsä hienoa aikaa, että ne ominaisuudet tarttui ja oltiin tosi onnekkaita, että meillä oli semmoinen valmentaja, joka meillä osasi teettää niitä asioita, Heikkinen jatkaa.
    Mäkäräinen kannustaa myös pitkäjänteisyyteen ja muistuttaa, että urheilijaksi kehittyminen on nuoruusvuosina yksilöllistä.
    - Ne on myös sillä tavalla haastavia, että siellä kuitenkin vielä kehitytään niin ihmisenä kuin urheilijanakin. Toiset kehittyy vähän eri aikaan, eri vuosina. Voit olla tosi menestyksekäs, kun olet 16-17-vuotias ja olet vähän niin kuin askeleen edellä muita ja sitten seuraavana vuonna ne kaverit vasta ottaa sen kehitysaskeleen ja tulee rinnalle - tai jopa ohi. Siellä voi helposti tulla ajatus, että no eikö tässä nyt ole tehnyt asioita oikein ja alkaa epäilemään omaa tekemistä ja olemista. Pitäisi muistaa, että sitten kun päästään niiden vuosien yli sinne parikymppiseksi, niin sitten alkaa vasta näkymään ehkä ne voimasuhteet oikealla tavalla.

    • 38 min
    Olympialegenda Jere Lehtinen avaa, miksi Pekingin olympiaturnaus on erityinen myös ilman NHL-pelaajia

    Olympialegenda Jere Lehtinen avaa, miksi Pekingin olympiaturnaus on erityinen myös ilman NHL-pelaajia

    OlympiaCastin viimeisen Road to Beijing -jakson vieraana on Jere Lehtinen. Lehtinen on yksi Suomen kaikkien aikojen menestyneimmistä jääkiekkoilijoista, joka on uransa jälkeen toiminut Suomen maajoukkueen GM:n roolissa.
    Jere Lehtinen on monen tason jääkiekkolegenda – erityisen muistijäljen hän on jättänyt espoolaisiin, dallasilaisiin ja maajoukkueen kautta suomalaisiin jääkiekon ystäviin. Lehtinen on Stanley Cupin, maailmanmestaruuden ja Torinon olympiahopean myötä lähimmäs Kolmen kullan kerhoa päässyt suomalainen jääkiekkoilija.
    - En osaa sitä harmitella. Enemmän näen sen positiivisena, että olen saanut olla mukana kaikissa noissa ja on ollut mahdollisuus siihen. Olen saanut uralta niin paljon, etten voi sanoa sen harmittavan, myös kolme olympiapronssia voittanut Lehtinen kääntää OlympiaCastin vieraana.
    Saavutuksia on paljon muitakin pelaajana – ja lisää on tullut GM:n roolissa Suomen maajoukkueessa. Scoutin roolin kautta Leijoniin tullut Lehtinen seurasi GM:n roolissa Jari Kurria syksyllä 2014, ja meriittilistalle on kertynyt muun muassa maailmanmestaruus 2019. Lehtinen on nähnyt myös läheltä nuorten huippupelaajien sukupolven laajan vyöryn kohti NHL:ää.
    - Aleksander Barkov, Sebastian Aho, Miro Heiskanen ja todella monet muut – olen saanut nähdä heidän sisääntulonsa A-maajoukkueeseen. Siisteintä tässä työssä on ollut se, että melkein joka vuosi joku nuori pelaaja on noussut paperiemme ulkopuolelta kevään MM-kisoihin. Se antaa kivaa buustia itsellekin tähän työhön, kun näkee näiden lahjakkaiden pelaajien nousua huipulle, Lehtinen painottaa.
    Pelaajana Lehtinen pelasi viidet olympialaiset saavuttaen neljä mitalia. Pekingissä 2022 olympiamitalit ratkotaan ilman NHL-pelaajia – tilanne, josta Lehtisellä on myös omakohtaista kokemusta Lillehammerista 1994. Vaikka Lehtinen pelasi neljät ”NHL-olympialaiset”, hänelle kaikkein mieleenpainuvin olympiakokemus on nimenomaan Lillehammerin turnaus, jonne joukkueet koottiin Euroopassa pelanneista pelaajista.
    - Euroopassa pelaaville pelaajille tämä on upea mahdollisuus. Meillä on paljon kärkipelaajia eri joukkueissa, ja moni heistä pystyisi pelaamaan myös NHL:ssä. Se on myös huokunut pelaajista; siellä on vahvaa positiivisuutta ja halua lähteä tavoittelemaan menestystä Pekingiin, Lehtinen myhäilee avaten jaksossa myös, miksi Lillehammer 1994 on hänen mieleenpainuvin olympiakokemuksensa kaikista.
    Lehtinen on todellinen olympiakonkari. Lillehammerista 1994 käynnistyi Pekingissä jatkuva putki, jonka aikana Lehtinen on ollut jossain roolissa mukana kaikissa talviolympialaisissa.

    • 53 min
    Tie Pekingiin kulki Yhdysvaltojen kautta – Jon Sallinen on Suomen olympiajoukkueen tuntematon suuruus

    Tie Pekingiin kulki Yhdysvaltojen kautta – Jon Sallinen on Suomen olympiajoukkueen tuntematon suuruus

    Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Jon Sallinen. Vuonna 2000 syntynyt Sallinen on tällä hetkellä lajinsa, freeskin halfpipen, yksinäinen suomalaisnimi maailman parhaiden joukossa.
    Jon Sallinen säväytti uutenavuotena Calgaryssä sijoittumalla maailmancup-osakilpailussa kuudenneksi. Tuo sijoitus varmisti Salliselle käytännössä valintakelpoisuuden Pekingin olympialaisiin lajissa, jonka olympiahistoria tuntee aiemmin vain yhden suomalaisen – Sotšissa kahdeksanneksi sijoittuneen Antti-Jussi Kemppaisen.
    - Se oli tosi iso juttu minulle. Kauden ensimmäisessä maailmancupissa minulla tuli treeneissä hiusmurtuma solisluuhun, enkä ollut varma, pääsenkö edes Calgaryyn laskemaan. Tein Suomessa fyssarin kanssa hommia, jotta saataisiin se kuntoon. Calgaryssä se tuntui ihan hyvältä. Päätin tehdä puhtaan ranin, enkä yrittää liikaa. Sain sen tehtyä, ja se riitti finaaliin ja siellä kuudenteen sijaan. Se on urani isoin saavutus tähän mennessä, Sallinen myhäilee.
    - Se tulos osoitti, että minulla on mahdollisuus maailman parhaita vastaan. Vaikka en ollut täydessä kunnossa, pääsin finaaliin. Mitä voinkaan tehdä, kun pääsen sataprosenttiseen kuntoon ja saan A-laskuni puhtaasti laskettua?
    Freeski on olympialajina tuore tapaus, ja varsinkin Suomessa halfpipe on jäänyt sen alalajeistakin slopestylen ja big airin varjoon. Sallinen onkin oiva ihminen avaamaan lajin saloja ennen Pekingin olympialaisia.
    - Tulin jenkkeihin lukioon, ja pääsin Aspenissa laskemaan tosi paljon paippia. Huomasin, että täällä on tosi paljon hyviä paippilaskijoita. Toisin kuin Suomessa, en ollut enää parhaasta päästä, ja piti koittaa ottaa muut kiinni. Sitä kautta tuli kiehtovuus – kehityin parissa vuodessa tosi nopeasti ja tuli tosi paljon uusia temppuja. Se veti minut lopullisesti halfpipen puoleen, Sallinen kertoo.
    Sallisen tarina onkin myös kuvaus nykyajan huippu-urheilusta – maailman ovet ovat merkittävästi lähempänä kuin ennen. Helsingissä varttunut Sallinenkin on hakenut uralleen vauhtia lajin hallitsijamaasta, Yhdysvalloista.
    - Kun kisasin ensimmäisiä kisoja Nor-Am-cupissa halfpipessa, taso oli kymmenen kedrtaa kovempi kuin SM-kisoissa on koskaan ollut. Katselin vain, että mihin minä olen joutunut – enhän minä tällaista vielä osaa. Kun näkee sen tason, se tuo innostusta itsellekin. Päätin, että haluan olla tuolla tasolla – kyllähän minä ne varmasti osaan tehdä, kun olen niitä tehnyt vaikka slopestyle-hyppyreistä, Sallinen muistelee Kaliforniasta käsin.

    • 45 min
    Tero Seppälä on olympiatalvena elämänsä iskussa – mitä kaikkea taustalta löytyy?

    Tero Seppälä on olympiatalvena elämänsä iskussa – mitä kaikkea taustalta löytyy?

    Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Tero Seppälä. Tammikuussa 1996 syntynyt Seppälä on noussut viime vuosien aikana Suomen menestyneimmäksi miesampumahiihtäjäksi.
    Olympiatalven alku on ollut Tero Seppälälle lupaava, sillä taso on alkanut vakiintua 16 parhaan joukkoon maailmancupissa. Täten piikitkin – muun muassa kaksi viidettä sijaa – ovat lähestyneet jo palkintokoroketasoa.
    - Ampumapuoli on ollut tosi hyvää – erityisesti joulukuussa. Se on ollut kymmenisen prosenttia parempaa kuin vuosi sitten. Myös hiihto on kehittynyt noin 15 sekuntia kympillä; kun kisat ovat tiukkoja, sekin nostaa sijoitusta 5-7 pykälää. Nämä yhdessä, niin sitten parannetaankin jo aika rutkasti, Seppälä niputtaa.
    Moni asia selittää tällä kaudella nähtyä tasonnostoa. Valmistuminen metsätalousinsinööriksi on vapauttanut aikaa ja energiaa huippu-urheilulle, ja samaan aikaan Seppälän arkivalmentautuminen Joensuussa on tehostunut Anatoli Hovantsevin tultua tiiviimmin mukaan valmennukseen. Vaikuttavuus etenkin ammuntavarmuuteen ja -nopeuteen on ollut ilmeinen.
    - Viime keväänä mietimme, millä minusta saataisiin kaikki potentiaali irti. Viime talvi oli tasainen, mutta sieltä puuttuivat ne huippusijoitukset. Esa Haapala oli sitä mieltä, että nyt tarvitaan Anatolia, jonka tunsin jo entuudestaan ja johon luotan. Saimme Joensuun ympäristöstä hyvin tukijoita hoitamaan hänen palkkaustaan. Olen tosi tyytyväinen, että ohjattuja harjoituksia on ollut huomattavasti enemmän, Seppälä selvittää.
    Haapajärven Kiiloja edustava Seppälä on toisen polven olympiaedustaja ampumahiihdossa. Olympiatasolla Seppälä ylitti isänsä Timon saavutukset – viestin viitossijaa lukuun ottamatta – jo PyeongChangissa 2018.
    Ampumahiihto on lajina kiehtova sekoitus kestävyys- ja tarkkuuslajeja. Sen takia lajin haltuun ottaminen maailman ehdottomalla huipputasolla on urheilijoille haaste, joka täytyy kesyttää kerta toisensa jälkeen uudestaan.
    - Anatoli on tuonut vielä enemmän täksi vuodeksi sitä ajatusta, että tarvitaan ampumahiihtoharjoittelua. Ei ole erillistä ampuma- ja hiihtoharjoittelua. Kestävyyspohjaa on tietenkin tärkeä rakentaa kesällä ja syksyllä, mutta on tärkeää, että ammuntaa tulee käytännössä päivittäin joukkoon, jotta keskittyminen ei mene vain toiseen osa-alueeseen, Seppälä alleviivaa.
    Seppälä on saanut matkalla kohti maailman huippua apua myös maastohiihdon maailmanmestarilta Matti Heikkiseltä. Millaista apua? Se selviää Seppälän OlympiaCast-haastattelusta.

    • 44 min
    Dramaattinen tie paralympialaisten mitalitaisteluun – näin Santeri Kiiveristä kasvoi huipputason alppihiihtäjä

    Dramaattinen tie paralympialaisten mitalitaisteluun – näin Santeri Kiiveristä kasvoi huipputason alppihiihtäjä

    Tällä viikolla OlympiaCastin vieraana on Santeri Kiiveri. Kiiveri kuuluu Suomen kapeaan, mutta terävään kärkiurheilijoiden joukkoon maaliskuussa käytävissä Pekingin paralympialaisissa.
    Santeri Kiiveri syntyi maaliskuussa 2000, ja syntymästään asti hän on kärsinyt olkahermopunoksen syntyvauriosta oikeassa kädessään. Kiiveri ei ole antanut vaurion häiritä elämäänsä, ja jo nuorella iällä hän on noussut maailman parhaiden para-alppihiihtäjien joukkoon.
    - Jo ala-asteen lopulla pärjäsin kovatasoisissa aluekisoissa vammattomien puolella, kun käsien merkitys oli lyhyillä kepeillä lähinnä tasapainottava. Silloin tajusin, että tähän lajiin voisi panostaa kunnolla. Siinä vaiheessa itselläni ei ollut vielä hajuakaan mistään parakisoista – kunhan vain kilpailtiin, kun se oli kivaa. Ala-asteella lähdin jo ensimmäistä kertaa treenaamaan Itävallan jäätikölle, Kiiveri muistelee.
    PyeongChangissa 2018 Kiiveristä tuli ensimmäinen 2000-luvulla syntynyt suomalaisurheilija paralympialaisissa. Heti ensimmäisissä paralympialaisissaan Kiiveri sijoittui pujottelussa neljänneksi, ja menestyspotentiaali on vankka myös Pekingissä – sekä torstaina käynnistyvissä MM-kisoissa Lillehammerissa.
    Uransa toistaiseksi parhaana saavutuksena Kiiveri pitää pujottelun maailmancupin kokonaisvoittoa 2019-2020. Suorituksen arvoa nostaa se, että alkuvuodesta 2019 Kiiveri koki harjoitustilanteessa dramaattisia – lähes fataaleja – hetkiä, jotka pitivät hänet pitkään rinteestä poissa.
    - Pyörryin kesken laskun, ja hengitystiet menivät umpeen. Olen kiitollinen valmentajalleni, että hän tajusi vetää kielen pois – muuten en olisi varmaan tässä puhumassa. Se oli aikamoinen stoppi. Sitten olin tutkimuksissa pari kuukautta. Mitään vakavampaa ei löytynyt, mutta kyllä tuollainen pysäyttää itseni lisäksi myös läheiset, Kiiveri kertaa kauhunhetkiään.
    Paralympialajien lajiryhmävastaava Kimmo Mustonen kuvaa Kiiveriä näin:
    - Santerin suhteellisen nopea kehitys para-alpin huipulle pohjautuu hänen pitkästä harjoittelu- ja kilpailutaustastaan vammattomien kanssa, kannustavista ja aktiivisesti mukana olevista vanhemmista, Rukan alppilukiosta ja sitä kautta hedelmällisestä yhteistyöstä valmentaja Roman Rozmanin kanssa.
    Pitkäjänteistä työtä korostava Kiiveri allekirjoittaa näkemyksen.
    - Erittäin hyvin kiteytetty ja palasteltu. Noista se koostuu. Varsinkin vanhempien tuki on ollut sellaista, että aina on autettu. Jos yksi asia täytyisi valita, en varmasti olisi tässä tilanteessa, jos vanhempiani ei olisi yhtään kiinnostanut. Sillä on päästy koko hommassa liikkeelle.

    • 43 min
    Pesäpallolegenda Janne Vuorinen on avainhahmoja matkalla Pekingin Olympialaisiin – näin toimii lumilajien Olympiavalmennuskeskus

    Pesäpallolegenda Janne Vuorinen on avainhahmoja matkalla Pekingin Olympialaisiin – näin toimii lumilajien Olympiavalmennuskeskus

    OlympiaCastin syyskauden viimeisen jakson vieraana on Janne Vuorinen. Pesäpallolegenda johtaa nykyisin Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukaa ja toimii viiden lumilajin lajiryhmävastaavana Huippu-urheiluyksikössä.
    Kun sanoo nimen Janne Vuorinen, pesäpallon ystävien lampussa ei tarvitse valon syttymistä kauaa odotella. Ennen kaikkea Sotkamon Jymyn 1990-luvun kultajunan veturina tunnettu Vuorinen on yksi kaikkien aikojen pesäpalloilijoista, joka on voittanut muun muassa yhdeksän Suomen mestaruutta pelaajana ja kaksi pelinjohtajana.
    - Olen ollut pesäpallossa vuosikymmeniä mukana. Totta kai se on opettanut paljon asioita ja varmasti antanut paljon sekä siviili- että työelämään. Olen kiitollinen, että olen saanut tuollaisen polun kulkea pesäpallon parissa junioripelaajasta huipputasolle ja myös valmentajana ja pelinjohtajana, Vuorinen sanoo.
    Vaikka pelaajauran päättymisestä on jo vuosia, eikä Vuorista viuhkan varressakaan ole enää viime vuosina nähty, huippu-urheilu on yhä tiiviisti osa hänen elämäänsä. Vuorinen toimii nimittäin Olympiavalmennuskeskus Vuokatti-Rukan johtajana.
    - Olympiavalmennuskeskus on yhteinen foorumi, jossa on eri toimijoita. Meidän alustastamme on pystytty koordinoimaan toimintoja, vahvalla dialogilla lajien kanssa. Lajia hyödyttäviä asioita tapahtuu vääjäämättä, eikä niiden tarvitse jokaiseen asiaan hakea itsenäisesti ratkaisuja. Kun lajeja saadaan yhteen, myös yhteinen ymmärrys kasvaa, Vuorinen kuvaa Olympiavalmennuskeskuksen toimintaa.
    - Lajien arki on hektistä. Lajit voivat luottaa, että tällainen foorumi tuottaa lisäarvoa heidän arkeensa, eikä kaikista asioista tarvitse itse kantaa huolta. Lajien täytyy aina omistaa oma toimintansa ja he tekevät sen ydintehtävän, mutta meidän tehtävämme on tuottaa siihen lisäarvoa ja vaalia jatkuvuutta – konkreettisten tarpeiden ohjaamana.
    Vuorisen rooli lumilajeissa on monipuolinen, sillä kuluneella olympiadilla perustetun Olympiavalmennuskeskuksen johtotehtävien lisäksi hän toimii myös Suomen Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikössä lajiryhmävastaavana. Vuorisen vastuualueella ovat rinnelajit sekä mäkihyppy ja yhdistetty.
    - Minun tapani toimia on ollut se, että pyrin luomaan hyvät, luottamukselliset suhteet lajien valmennuksen, urheilijoiden ja liittotason kanssa. Sitten tuomme Olympiavalmennuskeskuksen ja Huippu-urheiluyksikön voiman niistä tarpeista, jotka perustuvat jatkuvuuteen ja sopivasti poikkilajillisuuteen. Olen kokenut sen järkeväksi toimintatavaksi, Vuorinen avaa tuplatyönkuvaansa.
    - Minulla on ollut hieno tehtävänkuva, kun olen päässyt näkemään asioita sekä Olympiavalmennuskeskuksen että Huippu-urheiluyksikön näkökulmasta. Olen kokenut sen niin, että kaikki on samaa asiaa, kun tehdään lajien kanssa arjessa töitä. Yksittäisiä tehtäviä toki on, jotka liittyvät vain toiseen, mutta samaa kokonaisuutta tässä tehdään molemmissa tehtävissä. Se on ollut hyvin luontevaa.

    • 54 min

Customer Reviews

4.9 out of 5
26 Ratings

26 Ratings

Penkki - ja kuntourheilija ,

Hienoa työtä!

Todella mielenkiintoinen podcast! Hyviä haastatteluja ja mielenkiintoisia vieraita. Hienoa päästä kuulemaan eri lajien huippu-urheilijan arjesta ja treenaamisesta.

Linesi_ ,

Kiitos

Mahtava asenne Liisa Liljalla!

Mallamaria ,

Upea juttu

Mielenkiintoisia ja asiaa avartavia näkökulmia, fokus pysyy hienosti! Tykkäsin etenkin Liisa Lilja -jaksosta. Upea persoona!

Top Podcasts In Sports

Podplay | Viaplay
Wave Sports + Entertainment
Sportsnet
Premier League
Teddy Atlas
Topi Nättinen & Jere Hultin