Mietityttääkö, että voisiko terapiasta olla juuri sinulle apua?Terapiakentän eri osa-alueita on tutkittu laajasti ja tulokset osoittavat, että terapiasta on hyötyä. Tässä Terapiassa-podcastin jaksossa syvennytään terapiatutkimuksiin. Samalla mietitään sitä millainen terapeutti on hyvä ja miten pitkä terapiasuhteen tulisi olla. Katin kanssa aihetta tutkimassa on Jyväskylän Yliopistolla toimiva kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori, PsT, Jarl Wahlström. Asiantuntijoina apunasi: 🤍 Katri Kanninen, psykologian tohtori ja kouluttajapsykoterapeutti 🤍 Jarl Wahlström, kliinisen psykologian ja psykoterapian emeritusprofessori. Podcastin taustalla on Heltin terapiatalo, jonka +90 terapeuttia tarjoavat sinulle ja läheisillesi laadukkaita terapiapalveluita Helsingistä Ouluun ja etänä. Seuraa meitä myös Instagramissa, ja saat viikoittain mielen hyvinvoinnin vinkkejä suoraan psykologi- ja psykoterapeuttitaustaisilta terapeuteiltamme: @with.heltti Terapiaa ja tietoa meistä: https//with.heltti.fi Smith, M. L., & Glass, G. V. (1977). Meta-analysis of psychotherapy outcome studies. American Psychologist, 32(9), 752–760.Luborsky, L., Singer, B., & Luborsky, L. (1975). Comparative studies of psychotherapies: Is it true that “Everybody has won and all must have prizes”? Archives of General Psychiatry, 32(8), 995–1008.Tschuschke, V., Crameri, et al (2015). The role of therapists’ treatment adherence, professional experience, therapeutic alliance, and clients’ severity of psychological problems: Prediction of treatment outcome in eight different psychotherapy approaches. Preliminary results of a naturalistic study. Psychotherapy Research, 25(4), 420-434.Lambert, M. J. (1992). Implications of outcome research for psychotherapy integration. In J. C. Norcross & M. R. Goldfried (Eds.), Handbook of psychotherapy integration (pp. 517–540). Basic Books. Horvath, A. O., & Symonds, B. D. (1991). Relation between working alliance and outcome in psychotherapy: A meta-analysis. Journal of Counseling Psychology, 38(2), 139–149. Beutler, L. E., Clarkin, J. F., & Bongar, B. (2002). Systematic treatment selection: Toward targeted therapeutic interventions (2nd ed.). Allyn & Bacon.Howard, K. I., Lueger, R. J., Maling, M. S., & Martinovich, Z. (1993). A phase model of psychotherapy outcome: Causal mediation of change. Journal of Consulting and Clinical Psychology, 61(4), 678–685.Prochaska, J. O., DiClemente, C. C., & Norcross, J. C. (1992). In search of how people change: Applications to addictive behaviors. American Psychologist, 47(9), 1102–1114.Howard, K. I., Kopta, S. M., Krause, M. S., & Orlinsky, D. E. (1986). The dose-effect relationship in psychotherapy. American Psychologist, 41(2), 159–164.Lambert, M. J., Whipple, J. L., Hawkins, E. J., Vermeersch, D. A., Schaalje, G. B., & MacKay, K. (2005). Is it time for scientists to mandate patient feedback? Implications for practice and policy. Clinical Psychology: Science and Practice, 12(4), 404–417.Kurri, K., Seilonen, M.-L., & Wahlström, J. (2026). Toimijuus psykoterapiassa: Kehityksellinen ja vuorovaikutuksellinen näkökulma teoriassa ja käytännössä. Kustannusosakeyhtiö Vastapaino. Wahlström, J., & Jarl, B. (2010). Developing agency in psychotherapy: A qualitative study of clients’ experiences. Counselling and Psychotherapy Research, 10(1), 16–25.Lane, R. D., Ryan, N. K., Nadel, L., & Greenberg, L. (2003). Memory reconsolidation, emotional arousal, and the process of change in psychotherapy: New insights from brain science. Nature Reviews Neuroscience, 4(10), 785–793.
