Selitä mulle

Pontus Purokuru

Selitän sulle filosofiaa. Aluksi 30 jaksoa Deleuzesta ja filosofian klassikoista. Kaukana influenssereista ja kivasta äänijournalismista. Palaute & selityspyynnöt: pontus.purokuru@gmail.com

  1. Jun 14

    Suurten kielimallien filosofiaa (2/2)

    Toinen ja hiukan edistyneempi osa kokonaisuutta, jossa käsitellään suurten kielimallien filosofiaa Paul Kockelmanin teoksen Last Words. Large Language Models and the AI Apocalypse (2024) kautta. Teemoja: tekoälybisnes on sekä raskasta teollisuutta että se vähä mikä on jäljellä edistyksen keulivan käyrän ideasta, siksi(kin) siihen niin takerrutaan tokenit, vektorit ja vuonna 2017 kehitetty transformer-arkkitehtuuri eleganttina ratkaisuna koneoppimisen ongelmiin: miten matriisikertolaskuista ja muusta matematiikasta nousee inhimillisesti kiinnostavia laadullisia merkityksiä? kuinka tekoälyvälitteiset prosessit porautuvat yhä syvemmälle subjektiivisuuksiin eli kokemisen ja tekemisen tapoihin, uskomuksiin, ihastuksiin, tunteisiin, uniin, unelmiin, tapoihin ja tiedostamattomaan ovatko suuret kielimallit vain stokastisia papukaijoja: eivät ole toisaalta ihmisten käytös on suuresti toisteista, kopioivaa ja matkivaa kolmanneksi elämän mahdollistavat biokemialliset prosessit ovat itsessään stokastisia, eli suurten kielimallien monimutkaista stokastisuutta (satunnaisuudella / todennäköisyydellä operoimista) voi pitää niiden vahvuutena vaikka mikä olisi, suuret kielimallit eivät pysty huomioimaan kontekstia eli maailmaa, sen sijaan ne voivat huomioida kotekstin eli tokeneiksi silputun aineiston tekoäly-hallusinaatioita ei tarkkaan ottaen ole olemassa mallien taustalla piilevät jyrkän erilaiset ajalliset mittakaavat paljon puhutaan tekoälyn suuntaamisesta (alignment), entä ihmisten suuntaaminen? Miten suuryritysten, supervaltojen ja miljardöörien omistamat suuret kielimallit suuntaavat ihmisiä? Lukemista: Brunila: Mikä tekoälyä vaivaa? https://komeetta.info/2024/05/16/mika-tekoalya-vaivaa/ (tätä ei käsitellä jaksossa, mutta teksti on erittäin hyvä taustoitus teemoihin) Kockelman: Last Words, luvut 4-10 Tue podcastia: tilaa substack tai MMV-Patreon.

    1h 37m
  2. Jun 7

    Suurten kielimallien filosofiaa (1/2)

    Suurten kielimallien filosofiaa Paul Kockelmanin teoksen Last Words. Large Language Models and the AI Apocalypse (2024) kautta. Mitä merkitsevät nykyisten tekoälyjen pohjalla piilevät tekniikat? Teemoja: C. S. Peircen semiotiikka: merkki – objekti – interpretantti – agentti ihmisten tapa muodostaa merkityksiä toimimalla maailmassa vs. suurten kielimallien tapa ennustaa tulevaa menneen pohjalta merkin ja objektin välissä on katkos, viilto tai hyppäys, joka on hyvin erilainen ihmisellä ja kielimallilla kielimallit toimivat ikään kuin suljetussa säiliössä ilman maailmaa, ja näin on riippumatta siitä, kuinka usein ja paljon säiliöön kaadetaan uutta dataa eli: ihmisellä sanat ja muut merkit kytkeytyvät maailmaan, kielimalleilla eivät, mistä seuraa väärinkäsityksiä, kuten puhe "hallusinaatioista" (mallit eivät tietenkään hallusinoi, koska ne eivät ole kokemuksellisessa suhteessa maailmaan eikä niillä ole tietoisuutta) kielimallien esikoulutus ja hienosäätö: molemmissa ihmisten intentionaalisuutta ladataan kielimalliin miten on mahdollista että niin moni ihminen sekoittaa tekoälymallin (joka on pelkkä matemaattinen funktio) elävään ihmiseen? Korjaus: jakson lopussa mainitun "saksalaisen idealismin" piti tietysti olla "saksalainen ideologia". Luettavaa: Kockelman, Last Words, ainakin luvut 1-3. Ladattavissa täältä: https://www.envorganism.org/Book%20PDFs/LW_intro.pdf Tue podcastia tilaamalla substack tai Mikä meitä vaivaa -Patreon.

    56 min
  3. Apr 19

    Rakkauden työ, eli kotityön synty kapitalismissa

    1970-luvulla feministit puhuivat palkattomasta työstä, kun taas 2020-luvulla puhutaan hoivasta. Tämä ei ole viaton käsitteellinen siirtymä. "Hoiva" asettaa etualalle etiikan ja haavoittuvuuden, kun taas "palkaton työ" korostaa arvonmuodostusta, valtasuhteita ja riistoa. Historioitsijoiden Gisela Bockin ja Barbara Dudenin klassikko Rakkauden työ (1976) on julkaistu suomeksi. Teos esittää, että nykyaikainen perhe kotitöineen ei ole luonnollinen muodostelma vaan pääoman organisoima muoto, jonka avulla työnantaja saa usein kaksi työntekijää yhden hinnalla. Jakson aiheita: Miten varhaismoderni talous perustui perhetalouteen, jossa kaikki tuottivat käyttöarvoja, ja "kotirouvaa" ei ollut olemassa. Puritanistisen naiskuvan synty 1600-1700-luvuilla: passiivinen, lempeä, vietit hallinnassa pitävä aviovaimo, joka kasvattaa lapsia ja hoitaa kotia. Naisten tekemän työn näkymättömyys ja itsestäänselvyys. Miesten reaalipalkkojen nousu 1900-luvulla oli mahdollista osin siksi, että naiset tekivät palkatonta työtä kotona. Laajennettu liukuhihna ulottui keittiöön ja makuuhuoneeseen, eikä tämä ole metafora. Siirtymä "palkattomasta kotityöstä" "hoivaan" 2000-luvulla: käsitteen vaihtuminen on samanaikaisesti laajennus ja depolitisaatio. Avainsitaatti (s. 94): "Koska naiset tekevät miehille perustavanlaatuisesti palkatonta työtä, on yhä edelleen mahdollista maksaa miehille liian alhaisia palkkoja ja lisäksi pakottaa miehet (ja naiset) tekemään osittain palkatonta, pääomaksi muutettavaa työtä. Yhtä palkkaa vastaan työnantaja, esimerkiksi valtio, saa kaksi työntekijää, kun palkkasuhde peittää naisen tekemän ilmaisen työn; kaikki työ ilmenee palkkatyönä, siis maksettuna työnä, ja päinvastoin: se, mistä ei makseta palkkaa, ei ilmene työnä. Naiset eivät ole ainoastaan "perheen sydän", vaan pääoman sydän. Pääoma seisoo tai kaatuu sen perusteella, voiko se käyttää ilmaiseksi heidän rakkauttaan, "luontoaan" ja työtään." Luettavaa: Gisela Bock & Barbara Duden: Rakkauden työ. Kotityön synty kapitalismissa (1976, suom. Taneli Viitahuhta, Tutkijaliitto 2026).

    1h 5m
  4. Mar 15

    Isän vai äidin puolesta? (Kylmyys ja julmuus 4/4)

    Jakson teemoja: sadismi ja masokismi eivät ole saman janan ääripäitä vaan rinnakkaisia universumeja, joista ei ole pääsyä toisiinsa; kummallakin on oma lakinsa, kielensä ja aikansa psykoanalyyttinen perhe kahtena järjestelmänä: sadismissa isä on lain yläpuolella ja yllyttää tytärtä äitiä vastaan, kun taas masokismissa poika liittoutuu äidin kanssa ja isä poistetaan kuviosta (kiduttajan takaa ei löydy isää, vaan isä on se, jota kidutetaan) Freudin oidipaalinen laki edeltää subjektia, tulee Isän nimen kautta ja tuottaa halun kiellon kautta. Masokistinen sopimus sen sijaan kiertää Oidipuksen kokonaan: ei universaalia kieltoa, vaan neuvoteltava, konkreettinen, allekirjoitettava ja purettavissa oleva ehtojen järjestelmä sadismi on suvereenin politiikkaa: käsky, välitön väkivalta, ajan katkaiseminen; masokismi on sopimuksellista politiikkaa: ehdollisuutta, viivettä ja vallan teknistä järjestämistä ajassa, mikä kiertää suvereniteetin kokonaan oidipaalinen laki on aina jo ollut voimassa, kun taas masokistinen sopimus rakentaa viiettä, ja viive on erotiikan ydin: nautinto syntyy kestosta, lykkäämisestä ja odottamisesta onko moderni valta enemmän sadistista vai masokistista? Lomakkeet, määräajat, ehdolliset oikeudet ja "kunhan ehdot täyttyvät" -logiikka muistuttavat enemmän Masochia kuin Sadea oliko Masoch siis hallinnollisuuden ja byrokraattisen vallan esifilosofi vai sittenkin itsehallinnon perustamisen ajattelija? Lukemista: Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luvusta 5 kirjan loppuun asti.

    41 min
  5. Feb 8

    Naiset ja kulttuurin kylmyys (Kylmyys ja julmuus 3)

    Jakson teemoja: - seksi, väkivalta ja kuolema eivät esiinny suoraan kokemuksessa, siksi niihin pitää vain viitata. Ne ovat myös intensiteettejä, joista fantasioidaan lakkaamatta - Sacher-Masochin (tai laajemmin: miesten fantasioiden) kolme naistyyppiä: 1) kevytkenkäinen huora eli Afrodite, 2) sadistinen määräävä rankaisija eli Riikka Purra, 3) äiti, joka yhtä aikaa hoivaa ja satuttaa eli masokistin unelmanainen - sadistin apatia vs. masokismin naisen kylmyys - kulttuuri on kylmyyden työtä: toisin kuin Freud ajatteli, kulttuuri ei tukahduta voimia, vaan se pakastaa ne (intensiteetit, aistimukset, kokemukset) käyttökelpoiseen muotoon; ajatellaan esimerkiksi runomittoja, rajausta ja leikkausta elokuvassa tai neljättä seinää teatterissa - deleuzelainen kylmyys: muoto edeltää affektia, jää synnyttää viivettä, tekijä valitsee kylmyyden tekniikan, kylmyys suojaa intensiteettiä, ja kokemus kestää, koska kylmyys estää sitä palamasta loppuun – näistä syntyy kulttuuri - nykyinen elinympäristömme: tekijältä viedään valinnanvara, kuumuus polttaa kokemukset loppuun ja samaan aikaan intensiteetit standardisoidaan algoritmisella kylmyydellä, minkä vuoksi yliaistillinen ei pääse kylmyyden suojaan - lopputulos: algoritmit suosivat moraalista närkästystä, tunnistettavaa oikeassaolemista ja affektiivista selkeyttä, mikä tuottaa kuumaa moraalia ilman kylmää muotoa sekä jatkuvaa mobilisaatiota ilman varsinaisia rituaaleja; viive tuhotaan, ja ilman viivettä ei ole kulttuuria, vain ärsykkeitä ja reaktioita Lukemista: Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luku 4

    37 min

About

Selitän sulle filosofiaa. Aluksi 30 jaksoa Deleuzesta ja filosofian klassikoista. Kaukana influenssereista ja kivasta äänijournalismista. Palaute & selityspyynnöt: pontus.purokuru@gmail.com

You Might Also Like