Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Jane Schoenbrunin I Saw the TV Glow -elokuvan maailmaan, jossa 1990-luvun televisio, lapsuuden muistot ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua tavalla, joka tekee tutusta maailmasta vähitellen painajaismaisen. Owen on yksinäinen teini, joka tutustuu Maddyyn ja tämän kautta The Pink Opaque -nimiseen televisiosarjaan. Sarjasta tulee heille enemmän kuin viihdettä. Se tarjoaa ikkunan maailmaan, joka tuntuu todellisemmalta kuin heidän oma elämänsä. Tämä ei ole vain yliluonnollinen kauhuelokuva, vaan tutkielma identiteetin tukahduttamisesta, fiktion turvapaikasta ja siitä, miltä elämä voi tuntua, kun ei uskalla tulla siksi ihmiseksi, joka oikeasti on. Owenin ja Maddyn yhteinen pakkomielle The Pink Opaqueen muodostaa elokuvan emotionaalisen ytimen. He eivät katso sarjaa vain siksi, että se on hyvä, vaan koska he tunnistavat sen hahmoissa jotakin itsestään, jota he eivät vielä osaa nimetä. Kun Maddy alkaa uskoa, että televisiosarjan tapahtumat ovat todellisuutta ja että heidän oma maailmansa on jonkinlainen valhe, Owen joutuu ratkaisevan valinnan eteen. Maddy haluaa paeta ja löytää totuuden, mutta Owen jää. Vuosia myöhemmin hän elää edelleen saman päätöksen seurauksena. Miksi ihminen voi valita tutun onnettomuuden tuntemattoman vapauden sijaan? Ja mitä tapahtuu, jos mahdollisuus muuttua tulee vastaan, mutta ihminen ei vielä pysty hyväksymään sitä? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat identiteetin, tukahduttamisen, fiktion ja ajan ympärille. Television merkitys on tässä erityisen kiinnostava. The Pink Opaque toimii Owenille ja Maddylle paikkana, jossa he voivat kuvitella olevansa jotakin muuta, mutta samalla se paljastaa heille asioita, joita he eivät pysty kohtaamaan omassa elämässään. Fiktio ei siis ole pelkästään pakoa todellisuudesta, vaan myös väline sen tunnistamiseen. Schoenbrunin elokuvassa tämä liittyy vahvasti kokemukseen transidentiteetistä ja dysforiasta, mutta samalla vertauskuva toimii laajemmin kaikille, jotka ovat joskus tunnistaneet itsessään jotakin, jota ympäröivä maailma ei ole antanut heidän sanoittaa. Elokuvan ehkä julmin ajatus liittyy kuitenkin aikaan. Mitä tapahtuu ihmiselle, joka käyttää vuosikymmeniä siihen, että vakuuttaa itselleen olevansa jotakin muuta kuin mitä sisimmässään tietää olevansa? Miksi nostalgia voi tuntua turvalliselta, vaikka se samalla pitää ihmisen kiinni menneisyydessä? Ja voiko elämä muuttua painajaiseksi ilman, että siinä tapahtuu mitään yliluonnollista? I Saw the TV Glow tekee tästä kokemuksesta kauhua, jossa kaikkein pelottavin asia ei ole hirviö vaan mahdollisuus huomata liian myöhään, että oma elämä on jäänyt elämättä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi I Saw the TV Glow on paljon enemmän kuin omituinen nostalginen kauhuelokuva 1990-luvun televisiosta. Se käyttää television hohdetta kuvastamaan sitä hetkeä, jolloin ihminen näkee ensimmäisen kerran vilauksen toisesta mahdollisesta elämästä ja joutuu sen jälkeen päättämään, uskaltako seurata sitä. Lopulta elokuva esittää kaikkein kauhistuttavimman kysymyksen: entä jos todellinen hirviö ei olekaan se, mikä odottaa television toisella puolella, vaan elämä, jonka hyväksymme siksi, ettemme uskalla astua sen läpi? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast
