Poppari podcast

Sini Mustonen

Tervetuloa Poppari podcastiin! Tässä podcastissa pureudumme syvälle elokuviin, tv-sarjoihin ja popkulttuurin ilmiöihin. Jokaisessa jaksossa käsittelemme ajankohtaisia aiheita, arvioimme uusimpia elokuvia ja tv-sarjoja sekä keskustelemme popkulttuurin ilmiöistä. Olit sitten elokuvafani, tv-sarjojen harrastaja tai popkulttuurin seuraaja, Poppari podcast tarjoaa viihdyttävää ja informatiivista sisältöä juuri sinulle. Liity mukaan keskusteluun ja uppoudu popkulttuurin maailmaan kanssamme!

  1. 6d ago

    Jakso 121: Pan's Labyrinth (2006)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Guillermo del Toron vuonna 2006 valmistuneeseen Pan’s Labyrinthiin, jossa 11-vuotias Ofelia saapuu äitinsä kanssa Espanjan sisällissodan jälkeiseen maaseutuun ja joutuu elämään julman kapteeni Vidalin vallan alla. Samaan aikaan hän löytää vanhan labyrintin ja kohtaa faunin, joka kertoo hänen olevan muinaisen valtakunnan kadonnut prinsessa. Ofelialle annetaan kolme tehtävää, joiden avulla hänen pitäisi selvittää, kuuluuko hän todella tähän toiseen maailmaan. Mutta mitä pidemmälle hän etenee, sitä vaikeammaksi käy sanoa, kumpi maailma on todellisempi. Tämä ei ole vain synkkä satu tai sotaa käsittelevä fantasiaelokuva, vaan tutkielma tottelemattomuudesta, mielikuvituksen voimasta ja siitä, miten ihminen voi säilyttää moraalisen vapautensa ympäristössä, joka vaatii häneltä sokeaa kuuliaisuutta. Ofelian ja kapteeni Vidalin välinen vastakkainasettelu muodostaa elokuvan moraalisen ytimen. Vidal uskoo sääntöihin, järjestykseen ja käskyjen noudattamiseen. Hänelle tottelevaisuus on hyve riippumatta siitä, mitä käsketään tekemään. Ofelia puolestaan ei kykene hyväksymään sääntöjä vain siksi, että joku auktoriteetti on ne määrännyt. Hän kieltäytyy tottelemasta sekä äitiään että faunia silloin, kun käsky on ristiriidassa hänen oman moraalinsa kanssa. Miksi juuri tottelemattomuudesta tulee elokuvassa hyve? Ja voiko sääntöjen rikkominen olla joskus moraalisesti vastuullisempaa kuin niiden noudattaminen? Tutkimuksessa elokuvan tottelemattomuutta onkin tulkittu vastarintana sekä poliittiselle että perheeseen ja sukupuoleen liittyvälle vallankäytölle. Fantasiamaailma ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti turvallinen. Fauni itse on arvaamaton, tehtävät ovat vaarallisia ja Pale Man on yksi elokuvahistorian häiritsevimmistä hirviöistä. Samalla todellisen maailman hirviö on ihminen. Vidal kiduttaa, tappaa ja vaatii ympärillään olevia alistumaan järjestykseensä. Elokuva kääntääkin tutun satuasetelman päälaelleen: hirviöitä ei tarvitse pelätä vain metsässä, koska kaikkein hirvittävin väkivalta tapahtuu aivan Ofelian kodissa. Sadut eivät siis ainoastaan auta Ofeliaa pakenemaan todellisuutta, vaan tarjoavat hänelle kielen, jonka avulla hän pystyy ymmärtämään sitä. Tässä piilee myös elokuvan ehkä kiinnostavin kysymys. Ovatko Ofelian näkemät fauni, keijut ja maanalainen valtakunta todellisia vai hänen mielensä rakentama pakopaikka? Elokuva ei anna tähän yksiselitteistä vastausta, eikä sen ehkä tarvitsekaan. Jos fantasia auttaa lasta vastustamaan ympärillään olevaa julmuutta, onko sillä väliä, tapahtuuko se kirjaimellisesti vai mielikuvituksessa? Ja voiko satu kertoa joskus totuudesta enemmän kuin realistinen kuvaus tapahtumista? Del Toro rakentaa tarkoituksella kaksi maailmaa, jotka alkavat heijastaa toisiaan, jolloin fantasia ei tunnu pelkältä eskapismilta vaan vaihtoehtoiselta tavalta nähdä todellisuus. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Pan’s Labyrinth on paljon enemmän kuin kaunis ja synkkä fantasiatarina. Se on elokuva siitä, mitä tapahtuu, kun lapsen mielikuvitus joutuu vastakkain aikuisen väkivallan kanssa, ja miksi joskus juuri kieltäytyminen tottelemasta voi olla kaikkein vastuullisin teko. Lopulta elokuva ei kysy, uskooko Ofelia taikuuteen, vaan paljon vaikeamman kysymyksen: millaiseksi ihmiseksi päätämme tulla silloin, kun ympärillämme oleva maailma yrittää päättää sen puolestamme? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  2. Oct 19

    Jakso 120: I Saw the TV Glow (2024)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Jane Schoenbrunin I Saw the TV Glow -elokuvan maailmaan, jossa 1990-luvun televisio, lapsuuden muistot ja todellisuuden rajat alkavat sekoittua tavalla, joka tekee tutusta maailmasta vähitellen painajaismaisen. Owen on yksinäinen teini, joka tutustuu Maddyyn ja tämän kautta The Pink Opaque -nimiseen televisiosarjaan. Sarjasta tulee heille enemmän kuin viihdettä. Se tarjoaa ikkunan maailmaan, joka tuntuu todellisemmalta kuin heidän oma elämänsä. Tämä ei ole vain yliluonnollinen kauhuelokuva, vaan tutkielma identiteetin tukahduttamisesta, fiktion turvapaikasta ja siitä, miltä elämä voi tuntua, kun ei uskalla tulla siksi ihmiseksi, joka oikeasti on. Owenin ja Maddyn yhteinen pakkomielle The Pink Opaqueen muodostaa elokuvan emotionaalisen ytimen. He eivät katso sarjaa vain siksi, että se on hyvä, vaan koska he tunnistavat sen hahmoissa jotakin itsestään, jota he eivät vielä osaa nimetä. Kun Maddy alkaa uskoa, että televisiosarjan tapahtumat ovat todellisuutta ja että heidän oma maailmansa on jonkinlainen valhe, Owen joutuu ratkaisevan valinnan eteen. Maddy haluaa paeta ja löytää totuuden, mutta Owen jää. Vuosia myöhemmin hän elää edelleen saman päätöksen seurauksena. Miksi ihminen voi valita tutun onnettomuuden tuntemattoman vapauden sijaan? Ja mitä tapahtuu, jos mahdollisuus muuttua tulee vastaan, mutta ihminen ei vielä pysty hyväksymään sitä? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat identiteetin, tukahduttamisen, fiktion ja ajan ympärille. Television merkitys on tässä erityisen kiinnostava. The Pink Opaque toimii Owenille ja Maddylle paikkana, jossa he voivat kuvitella olevansa jotakin muuta, mutta samalla se paljastaa heille asioita, joita he eivät pysty kohtaamaan omassa elämässään. Fiktio ei siis ole pelkästään pakoa todellisuudesta, vaan myös väline sen tunnistamiseen. Schoenbrunin elokuvassa tämä liittyy vahvasti kokemukseen transidentiteetistä ja dysforiasta, mutta samalla vertauskuva toimii laajemmin kaikille, jotka ovat joskus tunnistaneet itsessään jotakin, jota ympäröivä maailma ei ole antanut heidän sanoittaa. Elokuvan ehkä julmin ajatus liittyy kuitenkin aikaan. Mitä tapahtuu ihmiselle, joka käyttää vuosikymmeniä siihen, että vakuuttaa itselleen olevansa jotakin muuta kuin mitä sisimmässään tietää olevansa? Miksi nostalgia voi tuntua turvalliselta, vaikka se samalla pitää ihmisen kiinni menneisyydessä? Ja voiko elämä muuttua painajaiseksi ilman, että siinä tapahtuu mitään yliluonnollista? I Saw the TV Glow tekee tästä kokemuksesta kauhua, jossa kaikkein pelottavin asia ei ole hirviö vaan mahdollisuus huomata liian myöhään, että oma elämä on jäänyt elämättä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi I Saw the TV Glow on paljon enemmän kuin omituinen nostalginen kauhuelokuva 1990-luvun televisiosta. Se käyttää television hohdetta kuvastamaan sitä hetkeä, jolloin ihminen näkee ensimmäisen kerran vilauksen toisesta mahdollisesta elämästä ja joutuu sen jälkeen päättämään, uskaltako seurata sitä. Lopulta elokuva esittää kaikkein kauhistuttavimman kysymyksen: entä jos todellinen hirviö ei olekaan se, mikä odottaa television toisella puolella, vaan elämä, jonka hyväksymme siksi, ettemme uskalla astua sen läpi? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  3. Oct 12

    Jakso 119: If I Had Legs I'd Kick You (2025)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Mary Bronsteinin elokuvaan If I Had Legs I’d Kick You, joka alkaa kuvauksena yhden äidin mahdottomalta tuntuvasta arjesta ja muuttuu vähitellen psykologiseksi painajaiseksi. Rose Byrnen esittämä Linda on psykoterapeutti ja äiti, jonka elämä on ajautunut jatkuvaan kriisitilaan. Hänen tyttärensä kärsii vaikeasta syömiseen liittyvästä sairaudesta, aviomies on jatkuvasti poissa ja samalla Linda yrittää selviytyä omasta työstään, lääkärikäynneistä ja kodin katastrofista. Kun asunnon katto romahtaa ja äiti sekä tytär joutuvat muuttamaan hotelliin, todellisuus alkaa tuntua yhä enemmän vihamieliseltä paikalta. Tämä ei ole vain musta komedia äitiyden uuvuttavuudesta, vaan tutkielma näkymättömästä hoivatyöstä, oman identiteetin katoamisesta ja siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää pysty erottamaan todellista uhkaa omasta paniikistaan. Linda on erityisen kiinnostava siksi, että hän on ammatiltaan terapeutti. Hän osaa kuunnella muiden ihmisten ahdistusta, tulkita heidän tunteitaan ja auttaa heitä ymmärtämään itseään, mutta omaan tilanteeseensa hän ei pysty soveltamaan samoja taitoja. Mitä tapahtuu, kun ihminen, jonka tehtävänä on pitää muut koossa, ei enää itse pysy kasassa? Ja kuinka paljon yhteiskunta oikeastaan odottaa äidiltä ennen kuin hänen uupumuksensa muuttuu muiden silmissä epäonnistumiseksi? Elokuva tekee hoivasta myös fyysisesti ja audiovisuaalisesti ahdistavaa. Tyttären kasvot jäävät suurelta osin näkymättömiin, mutta hänen äänensä, ruokintalaitteensa ja jatkuvat tarpeensa täyttävät tilan. Linda ei saa koskaan irrottautua hoivaajan roolistaan. Samalla hänen ympärillään olevat ihmiset tuntuvat joko vaativan häneltä lisää, kyseenalaistavan hänen toimintansa tai olevan yksinkertaisesti poissa. Elokuvan kysymys ei siksi ole vain, rakastaako Linda lastaan. Paljon vaikeampi kysymys on, voiko ihmisen olla mahdollista rakastaa jotakuta ja samalla tuntea tämän tarpeiden vuoksi niin paljon turhautumista, vihaa ja uupumusta, ettei hän enää tunnista itseään. Kolmas ja ehkä kiinnostavin kerros liittyy todellisuuteen. Katsoja joutuu vähitellen kokemaan maailman lähes kokonaan Lindan näkökulmasta. Kun hänen tilanteensa muuttuu yhä kaoottisemmaksi, emme voi enää olla täysin varmoja siitä, mikä ympärillä tapahtuvasta on todellista ja mikä hänen mielensä vääristämää. Miksi elokuva pakottaa meidät tähän epävarmuuteen? Ja mitä tapahtuu empatialle, kun emme enää pysty luottamaan siihen, mitä näemme? If I Had Legs I’d Kick You ei pyydä meitä pitämään Lindasta, vaan pysymään hänen kanssaan silloin, kun hänestä tulee kaikkein vaikeimmin ymmärrettävä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi If I Had Legs I’d Kick You on paljon enemmän kuin tarina loppuunpalaneesta äidistä. Se on elokuva siitä, kuinka hoiva voi muuttua näkymättömäksi taakaksi, kuinka oma minä voi kadota muiden tarpeiden alle ja kuinka ohut raja todellisuuden, pelon ja oman mielen välillä voi lopulta olla. Ehkä kaikkein epämukavin kysymys ei olekaan se, kuinka pitkälle Linda voi joutua, vaan se, kuinka pitkälle me itse olemme valmiita ymmärtämään ihmistä, joka ei enää jaksa olla sellainen kuin hänen pitäisi. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  4. Oct 5

    Jakso 118: Verityn varjo (2026) [Verity]

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Michael Showalterin ohjaamaan Verityn varjoon, Colleen Hooverin menestysromaaniin perustuvaan psykologiseen trilleriin. Dakota Johnsonin esittämä Lowen Ashleigh on vaikeuksissa oleva kirjailija, joka saa erikoisen työtehtävän: hänen pitäisi jatkaa Anne Hathawayn esittämän menestyskirjailija Verity Crawfordin kirjoja tämän jouduttua onnettomuuden jälkeen toimintakyvyttömäksi. Lowen muuttaa Verityn ja tämän aviomiehen Jeremyn kotiin ja alkaa työskennellä Verityn tekstien parissa. Sitten hän löytää jotakin, minkä ei olisi koskaan pitänyt joutua hänen käsiinsä. Tämä ei ole vain psykologinen trilleri salaisuuksista ja vaarallisesta kartanosta, vaan tutkielma siitä, kuka saa määritellä totuuden, kuinka tarinoilla voidaan manipuloida muita ja mitä tapahtuu, kun kunnianhimo tekee ihmisestä valmiin ylittämään omat rajansa. Elokuvan kiinnostavin asetelma syntyy siitä, että Lowen on kirjailija, joka astuu toisen kirjailijan maailmaan. Verity on menestynyt siellä, missä Lowen on epäonnistunut, ja hänen kirjoittamansa tekstit avaavat samalla ikkunan ihmiseen, jota Lowen ei pysty kohtaamaan tavallisin keinoin. Kun hän alkaa lukea Verityn häiritseviä muistiinpanoja, lukeminen muuttuu vähitellen vallankäytöksi. Verity ei ehkä pysty puhumaan, mutta hän pystyy edelleen kertomaan tarinan. Ja jos tarina on tarpeeksi vakuuttava, onko sillä lopulta edes merkitystä, onko se totta? Tässä piilee myös elokuvan kiinnostava kysymys kirjailijan vallasta. Verity on rakentanut uransa kirjoittamalla muiden pelosta, väkivallasta ja halusta, mutta nyt Lowen joutuu itse päättämään, mitä hän tekee tämän jättämästä materiaalista. Voiko fiktiota käyttää totuuden kertomiseen silloin, kun suoraa tunnustusta ei ole mahdollista saada? Entä jos teksti onkin tarkoitettu juuri siihen, että sen lukija alkaa epäillä kaikkea ympärillään? Elokuva tekee katsojasta saman pelin osapuolen kuin Lowenista: meidänkin on jatkuvasti arvioitava, kenen versioon tapahtumista uskomme. Samalla Verity, Lowen ja Jeremy muodostavat kolmiodraaman, jossa kirjailijuus, seksuaalinen vetovoima ja kilpailu kietoutuvat toisiinsa. Lowen ei ainoastaan astu Verityn kotiin, vaan myös tämän asemaan. Mitä tapahtuu, kun tilaisuus, jota on koko elämänsä odottanut, avautuu juuri siksi, että toinen ihminen on menettänyt kaiken? Voiko kunnianhimo pysyä viattomana, jos menestyksen saavuttaminen alkaa tuntua henkilökohtaiselta oikeudelta? Ja kuinka paljon olemme valmiita antamaan anteeksi ihmiselle, joka kertoo meille erittäin hyvän tarinan? Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Verityn varjo ei ole kiinnostavimmillaan silloin, kun yritämme ratkaista, kuka valehtelee, vaan silloin, kun pysähdymme miettimään, miksi haluamme niin epätoivoisesti uskoa johonkin versioon totuudesta. Lopulta elokuva jättää jälkeensä paljon epämukavamman kysymyksen: jos joku muu kirjoittaa elämäsi tarinan, kuinka varmasti voit tietää, mikä siinä on totta? Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  5. Sep 28

    Jakso 117: The Invite (2026)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Olivia Wilden The Invite -elokuvan maailmaan, jossa tavallinen illallinen kahden pariskunnan välillä muuttuu vähitellen armottomaksi tutkimukseksi siitä, mitä parisuhteelle tapahtuu, kun rakkauden rinnalle jäävät vain rutiini, ärsytys ja täyttymättömät tarpeet. Angela ja Joe ovat olleet pitkään yhdessä, mutta heidän avioliittonsa on ajautunut pisteeseen, jossa he eivät enää tunnu tietävän, miten olla kiinnostuneita toisistaan. Kun he kutsuvat yläkerran naapurinsa Piñan ja Hawkin illalliselle, vastakkain joutuvat kaksi hyvin erilaista tapaa suhtautua parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja elämään. Tämä ei ole vain ihmissuhdekomedia, vaan tutkielma halusta, tyytymättömyydestä ja siitä, kuinka helposti ihminen alkaa kuvitella toisen elämän olevan parempi kuin oma. Illan edetessä neljän ihmisen väliset keskustelut muuttuvat yhä henkilökohtaisemmiksi. Joe ja Angela joutuvat katsomaan omaa suhdettaan peilistä, jonka heidän uudet tuttavuutensa tarjoavat. Piña ja Hawk näyttävät aluksi elävän juuri sellaista vapaata ja intohimoista elämää, josta Angela ja Joe ovat itse vieraantuneet. Mutta elokuva ei tyydy asettamaan vastakkain tylsistynyttä avioliittoa ja vapaamielistä parisuhdetta. Se kysyy, kuinka paljon näemme toisista ihmisistä vain sen, minkä haluamme nähdä. Onko toisen ihmisen vapaus todella vapautta vai ainoastaan toinen tapa järjestää oma elämänsä? Ja mitä tapahtuu, kun ihminen alkaa verrata omaa parisuhdettaan fantasiaan, jonka hän on rakentanut jonkun toisen elämästä? Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat pitkäaikaisen rakkauden, seksuaalisen halun, vertailun ja turvallisuuden ympärille. The Invite on kiinnostava juuri siksi, ettei se väitä halun katoavan parisuhteessa, vaan pohtii, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa olemasta utelias kumppaniaan kohtaan. Voiko läheisyys säilyä, jos toinen ihminen muuttuu tutuksi niin perusteellisesti, ettei hänessä enää nähdä mitään uutta? Samalla elokuva tarkastelee turvallisuuden paradoksia. Angela ja Joe ovat rakentaneet itselleen kodin, perheen ja vakauden, mutta juuri sama vakaus on alkanut tuntua loukulta. Miksi turvallisuus voi muuttua tyytymättömyydeksi? Ja miksi toisen ihmisen halu tai vapaus voi tuntua houkuttelevammalta kuin oman elämän mahdollisuudet? Elokuvan huumori syntyy siitä, kuinka nopeasti kohtelias seurustelu muuttuu passiivisaggressiiviseksi valtapeliksi, mutta sen alla kulkee paljon vakavampi kysymys siitä, tarvitseeko pitkä parisuhde ennen kaikkea uskollisuutta vai jatkuvaa halua tutustua toiseen uudelleen. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Invite on paljon enemmän kuin kiusallinen illallisjuhla tai seksuaalisesti provosoiva parisuhdekomedia. Se käyttää neljän ihmisen välistä kohtaamista paljastamaan, kuinka helposti rakkaus muuttuu itsestäänselvyydeksi ja kuinka nopeasti tyytymättömyys alkaa näyttää siltä, että ratkaisu löytyy aina jostakin muualta. Lopulta The Invite kysyy, voiko parisuhde säilyttää halunsa vasta silloin, kun lakkaamme pitämästä toista ihmistä valmiiksi tunnettuna. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  6. Sep 21

    Jakso 116: The Whale (2022)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Darren Aronofskyn The Whale -elokuvan maailmaan, jossa lähes koko tarina tapahtuu yhden asunnon seinien sisällä ja jossa menneisyys tunkeutuu jatkuvasti nykyhetkeen. Charlie on eristäytynyt maailmasta, opettaa kirjoittamista verkossa kamera suljettuna ja yrittää viimeisinä päivinään rakentaa uudelleen suhdettaan vieraantuneeseen tyttäreensä Ellieen. Tämä ei ole vain draama miehestä, joka yrittää selviytyä vakavasta terveydellisestä tilanteesta, vaan tutkielma syyllisyydestä, surusta ja rehellisyyden hinnasta. Charlien elämä on rakentunut menetysten ympärille. Hänen kumppaninsa Alanin kuolema, vuosien etääntyminen tyttärestä ja oman kehonsa kanssa käyty kamppailu ovat kaikki osa samaa ketjua, jossa suru on vähitellen muuttunut eristäytymiseksi. Hänen luonaan käyvät sairaanhoitaja Liz, nuori lähetyssaarnaaja Thomas ja Ellie, joka ei ole tullut tapaamaan isäänsä anteeksi antaakseen vaan koska heidän välillään on edelleen jotain ratkaisematta. Jokainen vierailija pakottaa Charlien kohtaamaan erilaisen version menneisyydestään. Miksi ihminen voi kaivata anteeksiantoa ja samalla tehdä kaikkensa estääkseen itsensä saamasta sitä? Ja voiko suhdetta enää korjata, jos anteeksipyyntö tulee vasta silloin, kun aikaa on jäljellä hyvin vähän? Elokuvan keskeisimmät teemat ovat syyllisyys, suru, rehellisyys ja itsepetos. Charlie puhuu jatkuvasti rehellisyyden merkityksestä kirjoittamisen yhteydessä, mutta hänen oma elämänsä on täynnä asioita, joita hän ei ole pystynyt kohtaamaan. Myös muut hahmot rakentavat itselleen selityksiä, joiden avulla he yrittävät selviytyä menetyksistään. Thomas etsii uskonnosta tarkoitusta, Liz yrittää pitää ystävänsä hengissä ja Ellie muuttaa pettymyksensä julmuudeksi. Elokuva kysyy, mitä tapahtuu, kun ihminen ei enää pysty pakenemaan omaa historiaansa. Onko totuuden kohtaaminen ensimmäinen askel kohti vapautta vai voiko se tulla liian myöhään? Samalla Moby-Dick toimii Charlielle peilinä, jonka kautta hän yrittää ymmärtää omaa elämäänsä. Elokuvan nimi ei siis viittaa vain Charlieen, vaan myös siihen, miten ihminen voi jahdata jotakin mahdotonta ja lopulta huomata, että todellinen kamppailu on tapahtunut kokonaan hänen sisällään. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi The Whale on niin ristiriitainen mutta samalla vaikuttava elokuva. Se yrittää kertoa anteeksiannosta ja ihmisarvosta, mutta samalla sen tapa kuvata Charlien kehoa ja kärsimystä on herättänyt perusteltua keskustelua siitä, missä kulkee empatian ja kärsimyksen esineellistämisen raja. Ehkä juuri tämä tekee elokuvasta kiinnostavan keskustelunaiheen: se ei anna meille helppoa tapaa katsoa toisen ihmisen kipua. Lopulta The Whale kysyy, pystymmekö näkemään ihmisen hänen pahimpien valintojensa, menetystensä ja ulkoisten ominaisuuksiensa ohi ennen kuin on liian myöhäistä. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  7. Sep 14

    Jakso 115: Teenage Sex and Death at Camp Miasma (2026)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Jane Schoenbrunin Teenage Sex and Death at Camp Miasma -elokuvan maailmaan, jossa 1980-luvun slasher-estetiikka, queer-kauhu ja elokuvan tekeminen sulautuvat yhdeksi oudoksi ja tarkoituksellisen ylitsepursuavaksi kokonaisuudeksi. Tarina alkaa nuoresta ohjaajasta Krisistä, joka saa tehtäväkseen elvyttää vuosikymmeniä vanhan Camp Miasma -kauhusarjan ja matkustaa tapaamaan sen alkuperäisen elokuvan legendaarista Final Girliä, Billyä. Tämä ei ole vain slasher-elokuva, vaan tutkielma seksuaalisuudesta, identiteetistä ja siitä, kuinka fiktiiviset tarinat voivat muovata käsitystämme omasta halustamme ja itsestämme. Kris on älyllinen, kunnianhimoinen elokuvantekijä, joka suhtautuu Camp Miasmaan yhtä aikaa fanina, kriitikkona ja taiteilijana. Billy puolestaan on elänyt vuosikymmeniä sen roolin varjossa, joka teki hänestä kulttihahmon. Kun nämä kaksi naista kohtaavat, raja elokuvan ja todellisuuden välillä alkaa vähitellen kadota. Juoni käyttää slasherin tuttuja sääntöjä, mutta kääntää niiden katseen sisäänpäin. Miksi Kris pystyy käsittelemään seksuaalisuutta helpommin fantasian kuin todellisen läheisyyden kautta? Ja mitä tapahtuu, kun ihminen, joka on koko elämänsä määritelty yhden fiktiivisen roolin kautta, alkaa itse määritellä sen merkityksen uudelleen? Elokuvan kauhu ei synny vain siitä, mitä metsässä tapahtuu, vaan siitä, kuinka vaikeaa ihmiselle voi olla erottaa oma halunsa niistä tarinoista, jotka ovat opettaneet hänelle, mitä halun pitäisi olla. Elokuvan keskeisimmät teemat rakentuvat seksuaalisen halun, identiteetin, fiktion vaikutusvallan ja itsensä vapauttamisen ympärille. Schoenbrun tarkastelee erityisesti sitä, kuinka slasher-elokuva on historiallisesti yhdistänyt seksin ja kuoleman, mutta käyttää tätä yhteyttä tehdäkseen jotain paljon henkilökohtaisempaa. Krisin vaikeus kokea läheisyyttä ilman, että hän pakenee fantasiaan, muuttuu kuvaukseksi siitä, miten omaa kehoa ja halua voidaan yrittää kontrolloida etääntymällä niistä. Samalla Billyn hahmo kääntää Final Girl -troopin nurin: mitä tapahtuu naiselle sen jälkeen, kun hän on selvinnyt hirviöstä mutta joutunut viettämään koko elämänsä muiden kirjoittamassa tarinassa? Voiko genre, joka on aikaisemmin tehnyt hahmosta objektin, muuttua välineeksi oman identiteetin takaisin ottamiseen? Ja voiko fantasia olla joskus reitti kohti aitoutta eikä pakoa todellisuudesta? Elokuva käsittelee näitä kysymyksiä camp-henkisen liioittelun, absurdiuden ja verisen slasher-kuvaston kautta, mutta niiden alla kulkee hyvin vakava ajatus siitä, miten ihminen oppii haluamaan ja olemaan oma itsensä. Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Teenage Sex and Death at Camp Miasma on paljon enemmän kuin älykäs slasher-parodia. Se purkaa kauhuelokuvan tuttuja rakenteita ja kysyy, mitä tapahtuu, kun ihminen lakkaa pelkäämästä niitä haluja ja identiteetin puolia, joita on oppinut pitämään vieraina. Lopulta elokuva kääntää Final Girlin tarinan kokonaan ympäri: selviytyminen ei tarkoita enää hirviön päihittämistä, vaan sitä, että ihminen saa viimein kirjoittaa itse oman tarinansa. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

  8. Sep 7

    Jakso 114: Supergirl (2026)

    Tervetuloa Poppari-podcastin uuteen jaksoon. Tässä jaksossa sukellamme Supergirl -elokuvan maailmaan, jossa supersankaritarinan näyttävät avaruusseikkailut kietoutuvat henkilökohtaisen surun, oikeudenmukaisuuden ja identiteetin ympärille. DC:n uuden elokuvauniversumin osana Supergirl rakentaa päähenkilöstään sankarin, joka ei lähde matkalle pelkästään pelastaakseen muita, vaan ymmärtääkseen myös oman paikkansa maailmassa. Tämä ei ole vain supersankarielokuva, vaan tutkielma menetyksestä, kostosta ja siitä, mitä oikeudenmukaisuus todella tarkoittaa silloin, kun viha tuntuu oikeutetulta.  Elokuvan keskiössä on Kara Zor El, joka joutuu lähtemään halki galaksin yhdessä nuoren Ruthyen kanssa tämän etsiessä oikeutta perheensä murhaajalle. Matka rakentuu toimintakohtausten ja fantastisten maailmojen varaan, mutta sen todellinen painopiste löytyy hahmojen välisestä suhteesta. Kara ei näyttäydy erehtymättömänä supersankarina, vaan henkilönä, joka kantaa mukanaan Kryptonin tuhoa ja jatkuvaa tunnetta siitä, ettei hän täysin kuulu mihinkään. Juoni käyttää kostotarinaa keinona pohtia, voiko väkivallalla koskaan saavuttaa oikeutta vai synnyttääkö se vain uuden kierteen. Miten ihminen säilyttää moraalinsa silloin, kun kärsimys tuntuu vaativan vastinetta? Ja voiko sankari olla uskottava, jos hän itsekin kamppailee vihan, surun ja epävarmuuden kanssa?  Teemoiltaan Supergirl liikkuu vallan, identiteetin, moraalin ja rakkauden ympärillä. Elokuva tarkastelee erityisesti sitä, millainen vastuu liittyy poikkeukselliseen voimaan. Kara kykenee muuttamaan maailmaa, mutta hänen suurin haasteensa ei ole fyysisen vihollisen voittaminen vaan sen päättäminen, millainen ihminen hän haluaa olla. Samalla elokuva käsittelee ulkopuolisuuden tunnetta tavalla, joka erottaa sen monista muista supersankaritarinoista. Kara on menettänyt kotinsa, kulttuurinsa ja lähes koko kansansa, mikä tekee hänen identiteetistään jatkuvan etsinnän kohteen. Miksi menneisyydestä irrottautuminen on joskus vaikeampaa kuin tulevaisuuden rakentaminen? Ja missä kulkee sankaruuden raja, jos oikeuden tavoittelu alkaa muistuttaa kostoa? Näiden kysymysten kautta elokuva pyrkii rakentamaan Supergirlistä hahmon, jonka inhimillisyys on yhtä tärkeää kuin hänen yliluonnolliset kykynsä.  Kuuntele jakso ja ota selvää, miksi Supergirl pyrkii laajentamaan supersankarielokuvan perinteisiä rajoja henkilökohtaisemmaksi kasvutarinaksi. Vaikka elokuva tarjoaa näyttävää toimintaa ja avaruusoopperan mittakaavaa, sen merkitys rakentuu ennen kaikkea kysymykselle siitä, miten ihminen kantaa mukanaan menetystä ilman, että siitä tulee hänen koko identiteettinsä. Lopulta Supergirl muistuttaa, että todellinen sankaruus ei synny yliluonnollisista voimista, vaan kyvystä valita myötätunto silloinkin, kun kosto tuntuisi kaikkein helpoimmalta. Tuottanut ja juontanut: Sini Mustonen Music by Shane Ivers Sosiaalinen media: Instagram @popparipodcast ja Tiktok @popparipodcast

About

Tervetuloa Poppari podcastiin! Tässä podcastissa pureudumme syvälle elokuviin, tv-sarjoihin ja popkulttuurin ilmiöihin. Jokaisessa jaksossa käsittelemme ajankohtaisia aiheita, arvioimme uusimpia elokuvia ja tv-sarjoja sekä keskustelemme popkulttuurin ilmiöistä. Olit sitten elokuvafani, tv-sarjojen harrastaja tai popkulttuurin seuraaja, Poppari podcast tarjoaa viihdyttävää ja informatiivista sisältöä juuri sinulle. Liity mukaan keskusteluun ja uppoudu popkulttuurin maailmaan kanssamme!