#Yhteistyöhaaste

Yhteistyöhaaste-kollektiivi

Maailma tarvitsee parempaa yhteistyötä! Mitä on aito yhteistyö ja miten siinä voidaan onnistua? 👉 Tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuvia näkemyksiä, vinkkejä ja työkaluja. ** Uusia jaksoja viikoittain. Laita seurantaan! Kommentoi ja kerro, kenen ajatuksia yhteistyöstä haluaisit kuulla! ** Tässä podcastissa haastamme keskustelijat ja kuuntelijat tutkimaan ihmisten, tiimien, yhteisöjen ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Podcastia toimittaa Yhteistyöhaaste-kollektiivi. Tunnarin musiikki: Tuomo Eerikäinen. Yhteydenotot: Timo Järvensivu, timo.jarvensivu@uotta.fi

  1. 6d ago

    Elokapinan nuoret: Järjestäytykää ihmiset, please! | Mitä Elokapinan nuoret ajattelevat yhteistyöstä ekokatastrofin äärellä? | #36

    Vieraina on kaksi Elokapinan nuorten edustajaa, jotka osallistuvat keskusteluun anonyymisti. Elokapina on kansainvälinen ympäristö- ja kansalaisliike, joka pyrkii toimimaan elämän puolesta ja käyttää kansalaistottelemattomuutta. Näin on lähdetty toimimaan, koska liikkeen mukaan tavalliset vaikuttamisen keinot eivät ole riittäneet. Keskusteluun osallistuvat Elokapinan nuoret eivät puhu koko liikkeen virallisina ääninä. He puhuvat nimenomaan omasta kokemuksestaan käsin: nuorina, aktivisteina ja Elokapinan toiminnassa mukana olevina ihmisinä. Keskustelemme siitä, mitä yhteistyö ja myös kapina tarkoittavat kansalaistottelemattomuuden, ilmastokriisin ja nuorten aktivismin näkökulmasta. Avaamme liikkeen sisäistä arkea ja sitä, miten kapina rakentuu yhteistyönä: on kokouksia, työryhmiä, koordinaattoreita, mandaatteja, käsimerkkejä, de-eskalointia, rohkeamman tilan periaatteita, koulutuksia, horisontaalista organisoitumista ja niin edelleen. Kuvailemme näitä ja sitä, miten ne toimivat. Ydinkysymys lienee se, miten yhteistyötä rakennetaan silloin, kun tavoitteena ei ole vain tulla toimeen olemassa olevan järjestelmän kanssa, vaan muuttaa sitä radikaalistikin. Välillä yhteistyö tarkoittaa järjestäytymistä, välillä luottamuksen rakentamista, välillä yhteistä vastuunottoa ja välillä myös sitä, että kaikkiin suuntiin ei tehdä yhteistyötä. Käsittelemme myös valtaa ja demokratiaa: miten päätösvaltaa voisi jakaa tasaisemmin ja miten ihmiset voisivat järjestäytyä paremmin, kun maailman muuttaminen ei kuitenkaan onnistu yksin. Mitä Elokapina nuorten kokemuksen mukaan on?Miksi kansalaistottelemattomuutta käytetään vaikuttamisen keinona?Onko kansalaistottelemattomuus demokratian vastaista vai osa demokratiaa?Miten johtajaton ja horisontaalinen liike voi organisoitua käytännössä?Miten luottamus rakentuu liikkeessä, jossa osa toiminnasta on avointa ja osa pidetään sisäisenä?Miksi ja miten rohkeamman tilan periaatteet ja de-eskalointi tärkeitä yhteistyötaitoja?Miten aktivismissa tasapainotellaan kiireen, vastuun, uupumisen ja yhteisön tuen välillä?Kenen kanssa Elokapina voi tehdä yhteistyötä, ja kenen kanssa ei?Mitä sukupolvien välinen yhteistyö voi tarkoittaa ilmastokriisin keskellä?Miksi nuoret korostavat järjestäytymistä, suoraa demokratiaa ja vallan jakamista?Mitä työelämän, verkostojen ja organisaatioiden kannattaisi oppia aktivistien yhteistyökäytännöistä? Jakson teemat: 00:00:00 – Elokapinan nuoret anonyymeinä vieraina 00:03:49 – Elokapina kansainvälisenä ympäristöliikkeenä 00:04:49 – Miksi kansalaistottelemattomuus? 00:07:10 – Pelko, kiinniotot ja valmistautuminen 00:09:09 – Yhteistyö ilmastokriisin pysäyttämisessä 00:10:35 – Kansalaistottelemattomuus ja demokratia 00:12:09 – Kokoukset, työryhmät ja koordinaattorit 00:13:01 – Horisontaalisuus ja johtajaton organisoituminen 00:18:30 – Päätöksenteko ja ryhmien mandaatit 00:20:23 – Kuka tahansa voi aloittaa toimintaa 00:29:45 – De-eskalointi ja rohkeamman tilan periaatteet 00:32:01 – Yhteistyö oletuksena, ei erillisenä sanana 00:40:01 – Kenen kanssa yhteistyö onnistuu? 00:48:04 – Luottamus, salassa pidettävät asiat ja vastuu 00:54:15 – Aktivismin kuormitus ja taukojen vaikeus 01:05:27 – Onnistumiset, yhteisöllisyys ja toivo 01:13:38 – Fasilitointi, käsimerkit ja kokouskäytännöt 01:20:24 – Oppaat, mandaatit ja suora demokratia 01:27:57 – Vastuun kasautuminen ja sitouttamisen vaikeus 01:35:12 – AY-liike, koulut ja ulkoinen yhteistyö 01:40:47 – Sukupolvet, radikaalius ja yhteistyö 01:48:20 – Demokratian laajentaminen ja vallan jakaminen

    Elokapinan nuoret: Järjestäytykää ihmiset, please! | Mitä Elokapinan nuoret ajattelevat yhteistyöstä ekokatastrofin äärellä? | #36
  2. Oct 22

    Teollinen diplomatia | Mitä ekologinen jälleenrakennus vaatii yhteistyöltä? | Paavo Järvensivu | BIOS-tutkimusyksikkö | #35

    Paavo Järvensivu on BIOS-tutkimusyksikön perustajia ja tutkija, kauppatieteiden tohtori, Helsingin yliopiston ympäristö- ja yhteiskuntapolitiikan dosentti sekä talouden, ympäristön ja kulttuurin suhteiden pitkäaikainen tutkija. Hän on työskennellyt pitkään BIOS-tutkimusyksikössä ekologisen jälleenrakennuksen, poliittisen talouden, kulttuurin, innovaatio- ja teollisuuspolitiikan sekä tiedevetoisen suunnittelun kysymysten parissa. Tämän lisäksi hän on tehnyt töitä myös Mustarinda-seurassa taiteen ja tieteen yhteistyön parissa. Tässä jaksossa mukana on myös henkilökohtainen ulottuvuus: Paavo on podcastin juontajan Timo Järvensivun veli. Mukana keskustelussa on siis paitsi aikaa kaksi eri alan asiantuntijaa, myös veljespari. Kuulijan selvitettäväksi jää, minkälaisen lisäkierteen ja oman mausteensa tämä tuo keskustelun sisältöön ja luonteeseen. Tässä jaksossa pohdimme, miten ilmasto-, luontokato-, energia-, teollisuus-, turvallisuus- ja talouskysymykset liittyvät toisiinsa ja minkälaista yhteistyötä näihin liittyvät ongelmat ja kriisit vaativat. BIOS-tutkimusyksikön lähtökohtana on ajatus, ettei näitä yhteiskunnallisia haasteita voi ymmärtää vain yhdestä näkökulmasta. Tarvitaan monitieteistä, pitkäjänteistä ja keskittynyttä ajattelua, jossa yhteiskuntaa katsotaan myös materiaalisena järjestelmänä: millä energialla, aineilla, infrastruktuureilla, investoinneilla ja oletuksilla yhteiskunta pyörii, ja miten tätä yhteiskunnallista aineenvaihduntaa pitäisi muuttaa. Jakson keskeinen teema on tiedevetoinen suunnittelu ja teollinen diplomatia: miten Suomeen voisi rakentua kyky muodostaa yhteistä tilannekuvaa, ymmärtää materiaalivirtoja, koordinoida isoja investointeja ja tehdä kestävyyssiirtymää yli vaalikausien. Erityisesti tutustumme BIOS-tutkimusyksikön Industrial Foresight Studioon, jossa tavoitteena on vahvistaa yhteiskunnallista koordinaatiota ja yhteistyötä aikamme kriittisimmissä kysymyksissä. Keskustelemme jaksossa muun muassa seuraavista kysymyksistä: Miksi ekologinen jälleenrakennus tarvitsee yhteisesti koordinoitua teollisuuspolitiikkaa?Mitä tiedevetoinen ja koordinoitu suunnittelu voisi käytännössä olla?Miten valtionhallinto, alueet, teollisuus, tutkijat, EU, media ja kansalaisyhteiskunta saataisiin mukaan samaan keskusteluun, muodostamaan yhteistä ymmärrystä ja muutosta?Mitä Industrial Foresight Studiossa käytännössä tehdään yhteisten ratkaisujen edistämiseksi?Mitä BIOS-tutkimusyksikössä ja myös Mustarindassa on opittu yhteistyön tekemisestä?Miten yhteistyösuhteita voi ylläpitää ilman että kriittinen sanoma vesittyy?Mitä on ”teollinen diplomatia” ja mihin sitä tarvitaan? Jakson teemat: 00:00:00 – Paavo Järvensivu ja BIOS 00:00:59 – BIOS ja yhteiskunnallinen aineenvaihdunta 00:02:37 – Kauppatieteistä kasvukritiikkiin ja BIOSiin 00:06:56 – BIOSin ydin ja ekologinen jälleenrakennus 00:12:46 – Yhteistyö monikriisin keskellä 00:17:02 – Industrial Foresight Studio käytännössä 00:18:08 – Materiaalinen tilannekuva ja kojelauta 00:21:13 – Teollinen hiilenhallinta ja kokonaiskuva 00:23:16 – Pitkäjänteisyys, instituutiot ja jatkuvuus 00:28:16 – Ministeriöt, alueet, teollisuus ja EU 00:33:44 – Rahoitus, säätiöt ja strateginen tutkimus 00:37:26 – Muutosteoria, vaikuttavuus ja buzzwordit 00:40:34 – Senaatintori, sijainti ja vallan ydin 00:44:53 – BIOS sisäinen yhteistyö onnistumisena 00:49:01 – Mustarinda, taide ja tieteen yhteiselo 00:55:28 – In-porukka, luottamus ja uusiutuminen 00:58:02 – Yhteistyökyky, halukkuus ja kriittisyys 01:01:42 – Teollisuuspolitiikka muuttaa toiminnan ehtoja 01:03:14 – Teollinen diplomatia ja vaikeat suhteet 01:08:54 – Halukkuus yhteiseen koordinaatiopöytään 01:12:40 – Tiedevetoinen suunnittelu ja koordinaatiokapasiteetti 01:15:02 – Miksi teollisuuspolitiikka on vaikeaa? 01:20:29 – Sanojen ideologinen sumu ja koordinaatio 01:24:25 – Materiaaliset kysymykset paremmin haltuun

    Teollinen diplomatia | Mitä ekologinen jälleenrakennus vaatii yhteistyöltä? | Paavo Järvensivu | BIOS-tutkimusyksikkö | #35
  3. Oct 15

    Konsortion synty | Miten vapaus, rajat ja luottamus yhdistyvät tutkimusverkostoissa? | Janne Artell | Luonnonvarakeskus | #34

    Janne Artell on Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö ja erikoistutkija, ympäristöekonomisti ja ympäristö- ja luonnonvaratalouden dosentti. Artell on tehnyt parikymmentä vuotta tutkimusta luonnon arvottamisen, luonnonsuojelun, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen parissa. Hän kuvaa itseään tutkijana ja verkostojen rakentajana, joka liikkuu rajapinnoilla: yhtä aikaa vieraana ja kotona monissa eri aiheissa. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, miten Luonnonvarakeskuksessa rakennetaan yhteistyötä tilanteessa, jossa luonnon, talouden, päätöksenteon, rahoituksen, tutkimuksen ja yhteiskunnallisten tarpeiden kysymykset kietoutuvat toisiinsa. Keskustelussa liikutaan eurooppalaisista hankekonsortioista Luken fokusalueisiin, tutkimuspäälliköiden viikkopalavereihin, päätöksenteon tietotarpeisiin, epävarmuuksien näkyväksi tekemiseen ja ad hoc -verkostojen luomiseen. Artell kuvaa Luonnonvarakeskuksessa tehtävää työtä verkostojen kautta: hänen työnsä keskeinen tavoite on ylläpitää, herättää, ohjata ja kytkeä tutkimusverkostoja sekä luoda yhteyksiä ihmisten, teemojen ja organisaatioiden välille. Henkilökohtaisemmalla tasolla Janne tuo mukaan myös poikkeuksellisen kokemuksen leijona- ja lohikäärme-esityksistä: kun kaksi ihmistä muodostaa yhden konkreettisen esiintyvän leijonan, yhteistyö ei ole pelkkää puhetta vaan harjoittelua, yhteistä liikekieltä, roolien ymmärtämistä ja kykyä jatkaa ja luottaa toiseen, vaikka live-esitys menisikin ihan totaalisesti pieleen. Minkälaisissa verkostoissa Luonnonvarakeskuksen tutkijat toimivat ja mikä saa nämä verkostot toimimaan? Miksi ja miten tutkimuslaitoksen työ on jatkuvaa yhteistä tasapainoilua tutkimuksen, päätöksenteon ja ulkopuolisen rahoituksen välillä?Miten tutkimuspäällikkö voi olla mukana käynnistämässä, ylläpitämässä, herättelemässä ja ohjaamassa verkostoja, joissa halutaan samalla ylläpitää myös tutkimuksen ja tutkijoiden vapautta? Miten luottamus rakentuu verkostoissa ja erityisesti kansainvälisissä tutkimuskonsortioissa?Miten yhteistyön ja verkoston osallistujien oman omistajuuden voi vahingossa tukahduttaa?Miten eri roolien kokeileminen voi auttaa ymmärtämään verkoston muita toimijoita?Miksi tutkimusorganisaatio tarvitsee sekä vapautta että yhteisiä rajoja? Jakson teemat: 00:00:00 – Janne Artell ja työ Luonnonvarakeskuksella 00:05:17 – Ympäristöekonomia rajapintojen tieteenä 00:10:15 – Suot, metsät, virtavedet ja biodiversiteetti 00:12:49 – Verkostot työn ytimenä 00:14:30 – Hankkeet määräaikaisina tutkimuslaitoksina 00:16:33 – Fokusalue tiedonjaon sekoittumisalustana 00:22:33 – Kemikaaliteema ja ad hoc -verkosto 00:25:26 – Strategia, hereilläolo ja nousevat teemat 00:31:21 – Ameeballa on kuitenkin suunta 00:36:28 – Tieto päätöksenteon tueksi 00:39:06 – Verkostot liittyvät verkostoihin 00:43:31 – Luottamus konsortion ydinporukassa 00:50:45 – Play-nappula verkoston aktivoimisessa 00:56:39 – Vapaus, rajat ja innovaatiot 01:08:18 – Lohikäärmeet, leijonat ja yhteistyö 01:12:09 – Luottamus rakentuu harjoittelemalla 01:27:37 – Mikromanagerointi tappaa yhteistyötä 01:39:26 – Ideavarkaus ja luottamusbisnes 01:49:27 – Luottamuspääoma ja tiedonkulun vaarat 01:57:43 – Verkostot ehkäisevät vastakkainasetteluja 01:59:14 – Epävarmuus, luvut ja julkinen keskustelu 02:04:51 – Elävän verkosto-organismin ylläpito 02:07:31 – Dialogisuus, fasilitointi ja moniäänisyys

    Konsortion synty | Miten vapaus, rajat ja luottamus yhdistyvät tutkimusverkostoissa? | Janne Artell | Luonnonvarakeskus | #34
  4. Oct 8

    Kuka saa tulla kuulluksi? | Professori Reetta Toivanen | Valta ja vähemmistöjen oikeudet yhteistyössä | #33

    Reetta Toivanen on Helsingin yliopiston kestävyystieteen professori, oikeusantropologi ja vähemmistöjen, alkuperäiskansojen, ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden tutkija. Hän on tutkinut muun muassa Euroopan vähemmistöjä, saamelaisia, romaneja, pakolaisuutta, ilmastopakolaisuutta ja arktista aluetta. Toivasen tutkimuksen ytimessä on oikeusantropologia, joka tutkii valtaa ja oikeuksia: Miten oikeus, valta, identiteetti ja tieto rakentuvat? Kuka oikeuden kirjoittaa, ja kuka sitä tulkitsee? Millaiset valtataistelut ovat pykälien taustalla? Millaisia ihmisiä oikeus samalla tuottaa? Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa silloin, kun pöydällä ovat vähemmistöoikeudet, alkuperäiskansatieto, kestävyys, rasismi, syrjintä, polarisaatio ja planeetan monikriisi. Toivanen kuvaa myös sitä, kuinka kestävyystiede on laajentanut hänen ajatteluaan ihmisoikeuksista laajempaan tarkasteluun ja planetaariseen suuntaan: pelkkä ihmisen oikeuksien näkökulma ei riitä, jos emme samaan aikaan ymmärrä muun elävän ja ei-elävän luonnon merkitystä. Pohdimme myös, miksi ja miten hyvä yhteistyö vaatii kriittisyyttä ja valtarakenteiden tunnistamista. Tarvitaan aikaa, luottamusta, kuuntelemista ja sitä, että myös ne ihmiset tulevat kuulluiksi, joita ei tavallisesti kutsuta yhteiseen työskentelyyn. Miksi ja miten valta pitää tunnistaa myös yhteistyöverkostoissa?Mitä oikeusantropologia tarkoittaa ja miksi oikeus ei ole vain kirjoitettua lakia?Miten vähemmistöoikeudet voivat sekä suojella että samalla määritellä vähemmistöjä?Mitä monitieteisyys ja transdisiplinaarinen yhteistyö oikeasti vaativat?Miksi ja miten paikallistieto ja alkuperäiskansatieto pitäisi ottaa vakavasti tutkimuksessa ja päätöksenteossa?Miten yhteisluominen eroaa siitä, että tutkija tulee valmiin kysymyksen kanssa yhteisön luo?Miksi vaikeissa kiistoissa tarvitaan tiloja, joissa jokaisella on aidosti mahdollisuus tulla kuulluksi?Miten polarisaatiota voisi purkaa inhimillistämisen ja kohtaamisen kautta?Miksi tekoälyn aikakaudella ihmisten välinen yhdessä oppiminen voi olla tärkeämpää kuin koskaan?Mitä yksilöiden, organisaatioiden ja yhteiskunnan pitäisi tehdä paremman yhteistyön rakentamiseksi? Jakson teemat: 00:00:00 – Reetta Toivanen, oikeusantropologia ja kestävyystiede 00:02:51 – Vähemmistöoikeudet ja oikeuden tuottamat identiteetit 00:05:37 – Helsus, kestävyystiede ja humanistin paikka 00:07:02 – Alkuperäiskansat, pakolaisuus ja uusi tieto 00:10:40 – Euroopan neuvosto, syrjintä ja ihmisoikeusraportit 00:14:39 – Monitieteisyydestä planetaariseen ajatteluun 00:17:15 – Jää, kivet ja luonnontieteen aikaskaalat 00:19:38 – Alkuperäiskansatieto ja tutkijoiden sokeat pisteet 00:21:26 – Monitieteisyyden vaikeus ja yhteinen ymmärrys 00:24:16 – Ikiroutahanke, tutkimusetiikka ja ekstraktivismi 00:31:45 – Parhaat ajatukset syntyvät vuorovaikutuksessa 00:34:07 – Hyvä yhteistyö, luottamus ja osaaminen 00:38:27 – Kuunteleminen, toimistot ja ajattelun tilat 00:42:14 – Vaikeat ihmiset ja yhteistyökykyinen rekrytointi 00:48:03 – Kollektiivi tueksi vaikeissa vastakkainasetteluissa 00:52:31 – Saamelaiskysymykset, arki ja valtarakenteet 01:05:29 – Puhumiskeppi, kuulluksi tuleminen ja sovinto 01:07:43 – Alkuperäiskansatieto biodiversiteetin mittareissa 01:12:18 – Yhteisluominen yhteisön ehdoilla 01:14:22 – Ajatukset syntyvät yhteisessä tilanteessa 01:18:42 – Tekoäly ja yhdessä oppimisen arvo 01:21:14 – Polarisaatio, inhimillisyys ja keskusteluyhteydet 01:31:51 – Kohtaaminen, maahanmuutto ja myönteiset tarinat 01:38:29 – Kuunteleminen, valta ja tutkittu tieto

    Kuka saa tulla kuulluksi? | Professori Reetta Toivanen | Valta ja vähemmistöjen oikeudet yhteistyössä | #33
  5. Oct 1

    Miten inhimillinen ja strateginen kohtaavat yhteistyössä? | Sanna Koskinen | Suomen UNICEF | Yhteistyö lapsen oikeuksien vahvistamiseksi | #32

    Sanna Koskinen työskentelee Suomen UNICEFilla lapsen oikeuksien ja lapsiystävällisen hallinnon erityisasiantuntijana. Hänellä on yli 25 vuoden kokemus lasten ja nuorten hyvinvoinnin kehittämisen parissa valtionhallinnossa, kaupungilla ja järjestöissä. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, minkälaista yhteistyön rakentamista eri toimijoiden, sektoreiden ja ihmisten välillä tämä työ vaatii. Jaksossa on kaksi osiota, joista ensimmäisessä tarkastelemme yhteistyötä enemmän strategisella tasolla ja toisessa tarkastelemme yhteistyön inhimillisempiä puolia. Ensimmäisessä osiossa tarkastelemme strategisen yhteistyön rakentamista erityisesti Suomen UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -mallin parissa. Tässä mallissa mukana olevat kunnat sitoutuvat pitkäjänteisesti vahvistamaan lapsen oikeuksien toteutumista UNICEFin työkalujen ja yhteistyön avulla. Kunnissa työtä vie eteenpäin monipuolinen verkosto: Lapsiystävällinen kunta -koordinaattorit sekä poikkihallinnolliset Lapsiystävällinen kunta -koordinaatioryhmät, johon kuuluu kunnan johtoa, edustajia kunnan eri toimialoilta, luottamushenkilöitä, hyvinvointialueen edustaja sekä järjestöjen seurakuntien ja muiden sidosryhmien edustajia. Toisessa osiossa vaihdamme tarkastelua strategisesta inhimilliseen. Syvennymme ihmisten väliseen kohtaamiseen arjessa: Miten hyvää luottamusta, arvostusta ja kohtaamista luodaan ihmiseltä ihmiselle? Miten yhteistyö vahvistuu tai vaikeutuu sen myötä, miten ihmiset kohtaavat toisensa? Jaksossa keskustelemme: Mikä estää ja toisaalta mikä mahdollistaa hyvää yhteistyötä lasten oikeuksien takaamisessa?Miten lapsen oikeudet viedään juhlapuheista ja sopimusteksteistä kuntien arkeen, päätöksentekoon, palveluihin ja toimintakulttuuriin? Miten lapsen oikeudet voivat tulla osaksi koko kunnan toimintakulttuuria, eivätkä jää vain varhaiskasvatuksen, koulun tai nuorisopalvelujen työksi?Miksi lapsiystävällisyys tarvitsee tuekseen rakenteita, koordinaatiota, indikaattoreita ja toimintasuunnitelmia sekä johdon sitoutumista?Mikä on Suomen UNICEFin rooli kuntien sparraajana ja lapsen oikeuksien työn tukijana?Miten lasten ja nuorten kokemustieto otetaan aidosti mukaan päätöksentekoon ja palvelujen kehittämiseen?Miten luottamus, arvostus ja ihmisten kohtaaminen vaikuttavat verkostotyön onnistumiseen ja miten niitä luodaan? Jakson teemat: 00:00:00 – Sanna Koskinen ja Suomen UNICEF 00:00:44 – 25 vuotta lasten ja nuorten hyvinvoinnin parissa 00:03:43 – Lapsen hyvinvointi rakentuu monella tasolla 00:05:59 – Lapsiystävällinen kunta -verkoston koordinointi 00:08:56 – UNICEFin mandaatti ja lapsen oikeuksien sopimus 00:11:24 – Työmalli, indikaattorit ja kriittisen ystävän rooli 00:13:41 – Sitoumus, koordinaattorit ja poikkihallinnollinen ryhmä 00:17:01 – Koordinaattorien sitkeys ja johdon sitoutuminen 00:24:30 – Lapsiystävällisyys ei ole erillinen projekti 00:27:35 – Kuntien yhteistyökulttuurit ja kehittämismyönteisyys 00:36:10 – Lasten ja nuorten ääni jää liian usein kuulematta 00:39:45 – Lasten luo meneminen heidän omiin ympäristöihinsä 00:43:15 – Luottamus kaiken yhteistyön perustana 00:46:06 – Ihmiset ensin, asiat sitten 00:58:05 – Kun yhteistyötä lähtee rakentamaan väärällä asenteella 01:14:30 – Krediitit kuuluvat työn oikeille tekijöille 01:26:07 – Inhimillisyys, keskeneräisyys ja asiantuntijuus 01:36:46 – Itsetuntemus, yhteinen tavoite ja priorisointi

    Miten inhimillinen ja strateginen kohtaavat yhteistyössä? | Sanna Koskinen | Suomen UNICEF | Yhteistyö lapsen oikeuksien vahvistamiseksi | #32
  6. Sep 24

    Yhteisen oppimisen imu | Miten oppiva kulttuuri muotoillaan? | Vilma Mutka | #31

    Vilma Mutka on oppimismuotoilija, yrittäjä ja Mukamas Learning Designin perustaja. Hänen työnsä ytimessä ovat oppiminen, muutos, kehittäminen, fasilitointi ja oppivat työyhteisöt. Vilma on tehnyt pitkän matkan oppimisen ja työelämän kehittämisen parissa: Tiimiakatemiasta, tapahtuma-alalta, Australiasta ja Open Space -kokemuksista kohti Art of Hostingia, oppimismuotoilua ja organisaatioiden oppimiskulttuurien rakentamista. Jaksossa keskustelemme kaikesta siitä, mikä saa ihmiset, tiimit, organisaatiot ja verkostot uudistumaan yhdessä. Mitä tapahtuu, kun oppiminen nähdään yhteisenä prosessina, jossa rakennetaan tiloja, rakenteita ja kulttuuria ihmisille ajatella, kokeilla, kuunnella, erehtyä ja oppia yhdessä?Miten työssä oppimista, tiimioppimista, vertaisoppimista ja oppivan kulttuurin muodostumista voidaan johtaa?Mitä oppimismuotoilu tarkoittaa työelämän ja organisaatioiden kehittämisessä?Mikä on esihenkilön rooli oppimisen, dialogin ja yhteisen ajattelun mahdollistajana?Millä tavoin oppimisen fasilitointi ja valmentaminen on enemmän taitoa kuin menetelmien käyttämistä?Miten tila, aika, pelisäännöt ja luottamuksellinen ilmapiiri voivat synnyttää oppimisen imun?Miksi omistajuus oppimisesta syntyy?Minkälainen on hyvä yhteisen oppimisen prosessi? Jakson teemat: 00:00:00 – Vilma Mutka ja oppimismuotoilun maailma 00:00:58 – Oppiminen, muutos ja kehittäminen yhdessä 00:04:51 – Open Space käänteentekevänä kokemuksena 00:06:11 – Art of Hosting ja osallistava johtaminen 00:08:33 – Yhteistyötä oppii vain tekemällä 00:11:29 – Tilan tarjoilu ja oppimisen wow-kokemus 00:15:11 – Open Space, roolit ja kahden jalan laki 00:23:14 – Oppimiskulttuuri työn virrassa 00:27:35 – Oman työn merkitys ja työn tuunaaminen 00:31:18 – Esihenkilö oppimisen mahdollistajana 00:34:42 – Työpaikalla pitää myös treenata 00:42:57 – Omistajuus syntyy kuulluksi tulemisesta 01:02:40 – Oppiva yksilö, tiimi ja työyhteisö 01:13:14 – Mokaaminen oppimisen ja luottamuksen lähteenä 01:31:13 – Check-in, check-out ja check-point 01:46:31 – Luottamus, yhteinen hyvä ja oma panos

    Yhteisen oppimisen imu | Miten oppiva kulttuuri muotoillaan? | Vilma Mutka | #31
  7. Sep 16

    Suorituksesta vapaa tila | Leena Huovinen | Mitä kisa- ja yliopistopapin työ on opettanut yhteistyöstä? | #30

    Leena Huovinen on kisapappi, yliopistopappi, rovasti, työnohjaaja, sovittelija ja pitkän linjan ihmisten kohtaaja. Huovinen on ollut suomalaisen huippu-urheilun parissa kisapappina vuodesta 2003. Hän on ollut mukana 11 olympialaisissa ja noin kolmissakymmenissä muissa arvokisoissa. Helsingin yliopiston yliopistopappina hän on toiminut vuodesta 1998. Juuri tämän jakson äänityshetkellä käynnistymässä on Huovisen 29. lukuvuosi tässä roolissa. Leena Huovinen katsoo yhteistyötä kahdesta erityisestä maailmasta käsin: huippu-urheilusta ja yliopistoyhteisöstä. Molemmissa tavoitellaan paljon, kilpaillaan kovaa ja eletään paineen alla. Molemmissa tarvitaan myös sellaisia tiloja ja hetkiä, joissa ei tarvitse suorittaa mitään. Tässä jaksossa keskustelemme siitä, mitä yhteistyö tarkoittaa paikoissa, joissa ihmisen arvo jää helposti suorituksen, kilpailun, tuloksen, aseman tai osaamisen varjoon: Miksi yliopistossa ja huippu-urheilussa tarvitaan suorituksesta vapaa alue, ja miten tällainen tila luodaan?Onko sielunhoidolle aikaa opiskelijoiden, henkilökunnan ja urheilijoiden arjessa, ja mihin tätä tarvitaan?Millä tavoin luottamus voi olla parempi matkaeväs kuin epäluulo?Mitä tapahtuu, kun ihmiset uskaltavat lähteä liikkeelle avoimesti ja vähän tietämättöminä?Miten pienistä merkeistä ihminen päättelee, voiko toista lähestyä?Miksi kaikki ei aina ratkea puhumalla?Mitä hiljainen kohtaaminen voi opettaa läsnäolosta?Miksi myös sopimukset, rakenteet ja luottamuksellisuus ovat yhteistyön kannalta tärkeitä? Jakson teemat: 00:00:00 – Leena Huovinen, kisapappi, yliopistopappi ja rovasti 00:03:42 – Kirkon työntekijänä ihmisten keskellä 00:10:04 – Yliopistopapin työ ja suorituksesta vapaa alue 00:15:03 – Kisapappitoiminnan historia ja nykyinen käänne 00:17:21 – Urheilijan minä-puhe muuttuu me-puheeksi 00:20:15 – Miksi juuri pappi kuuluu urheiluun? 00:22:22 – Hengellisyys, sielu ja elämän peruskysymykset 00:29:40 – Kaikkia varten uskonnosta riippumatta 00:31:53 – Miten voin auttaa ja mitä on mielen päällä? 00:36:53 – Yliopisto, huippu-urheilu ja kilpailun eri muodot 00:45:24 – Avoin yhteistyö ja yhdessä rakentamisen tila 00:47:03 – Rio, vatsatautiepidemia ja käytännön me-henki 00:53:03 – Luottamus lähtökohtana yhteistyölle 00:58:30 – Lähestyttävyys, ensivaikutelmat ja pienet merkit 01:07:33 – Hiljainen kohtaaminen ja sanojen loppuminen 01:14:18 – Sopimukset, rakenteet ja yhteistyön perälauta 01:28:14 – Kun kohtaaminen epäonnistuu ja onnistuukin 01:39:57 – Yhteinen maailma, hiljainen tieto ja päätös luottaa

    Suorituksesta vapaa tila | Leena Huovinen | Mitä kisa- ja yliopistopapin työ on opettanut yhteistyöstä? | #30
  8. Sep 10

    Voiko yhteistyöpuhe johtaa vallan väärinkäyttöön? | Kansanedustaja Hanna Sarkkinen | Yhteistyö politiikassa vaatii luottamusta | #29

    Hanna Sarkkinen on vasemmistoliiton kolmannen kauden kansanedustaja (vuodesta 2015 alkaen) ja hän on toiminut sosiaali- ja terveysministerinä Sanna Marinin hallituksessa (2021-2023). Sarkkinen on tehnyt koko aikuiselämänsä ammattimaisesti politiikkaa, ensin kuntapolitiikassa ja sitten lähes 12 vuotta eduskunnassa. Hän on nyt tehnyt päätöksen, ettei ole enää ehdolla seuraavissa eduskuntavaaleissa. Sarkkinen on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineenaan historia. Hän on suorittanut vastikään myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon johtamisesta. Historiallinen tarkastelu tuo tämän jakson pohdintoihin mukaan erityisesti lähdekritiikin ja suhteellisuudentajun näkökulmat. Johtamisen näkökulmasta nousee esille erityisesti ajatus siitä, että johtaminen on ytimeltään palvelutehtävä, jossa tavoitteena on auttaa muita tekemään työnsä hyvin. Tässä jaksossa keskustelemme politiikasta luottamuksen, vallan, kilpailun, kamppailun ja yhteistyön kenttänä: Mitä yhteistyö tarkoittaa politiikassa? Minkälaista on poliittinen toiminta käytännössä, jos se ymmärretään kilpailuna eikä kamppailuna?Miksi politiikassa tarvitaan sekä rajoja että niiden kunnioittamista? Miksi esimerkiksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie? Miten sosiaalinen media ja identiteettipolitiikan nousu ovat vaikuttaneet poliittiseen keskusteluun?Miksi aito keskustelu onnistuu usein paremmin silloin, kun some on hiljaa ja kamerat ovat kiinni?Millainen puheenjohtajuus mahdollistaa hyvän yhteistyön eduskunnan valiokuntatyössä?Miksi epäviralliset kohtaamiset, matkat, kahvit ja kesäjuhlat voivat olla demokratian kannalta tärkeitä?Mitä tapahtuu, jos yhteistyöpuheesta tulee vallankäytön väline?Miten psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus voivat vahvistaa yhteistyötä?Mitä Ukrainan sodan alun ja Suomen Nato-prosessin aikainen puoluekeskustelu opetti yhteistyöstä? Jakson teemat: 00:00:00 – Hanna Sarkkinen ja pitkä ura politiikassa 00:16:41 – Politiikka kilpailuna vai kamppailuna 00:25:56 – Kamerat kiinni ja aidomman keskustelun tila 00:29:42 – Hyvä puheenjohtajuus ja valiokuntatyön henki 00:40:32 – Luottamus vähentää varmistamisen tarvetta 00:44:49 – Henkilösuhteet, rajat ja poliittinen mandaatti 00:47:25 – Miksi selkävoitto on politiikassa lyhyt tie 00:56:56 – Epäviralliset kohtaamiset ja tutustumisen paikat 01:09:07 – Yhteistyö ei ole pakkoa eikä pakkokonsensusta 01:16:49 – Yhteistyöpuhe ja vallankäytön riski 01:32:27 – Psykologinen turvallisuus, haavoittuvuus ja rohkeus 01:46:07 – Nato-prosessi, erimielisyys ja kollektiivinen onnistuminen

    Voiko yhteistyöpuhe johtaa vallan väärinkäyttöön? | Kansanedustaja Hanna Sarkkinen | Yhteistyö politiikassa vaatii luottamusta | #29

About

Maailma tarvitsee parempaa yhteistyötä! Mitä on aito yhteistyö ja miten siinä voidaan onnistua? 👉 Tutkimuksiin ja kokemuksiin perustuvia näkemyksiä, vinkkejä ja työkaluja. ** Uusia jaksoja viikoittain. Laita seurantaan! Kommentoi ja kerro, kenen ajatuksia yhteistyöstä haluaisit kuulla! ** Tässä podcastissa haastamme keskustelijat ja kuuntelijat tutkimaan ihmisten, tiimien, yhteisöjen ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Podcastia toimittaa Yhteistyöhaaste-kollektiivi. Tunnarin musiikki: Tuomo Eerikäinen. Yhteydenotot: Timo Järvensivu, timo.jarvensivu@uotta.fi