Mestaritehdas Erik Sandström

Ihaileminen on mallioppimisen ehto. Tällä kerralla pohditaan muun muassa mikä minua ajaa olemaan esillä ja toisten tarkkailun alla, sekä minkälainen inhimillisen kasvun käyttövoima kyky ihailla on.

Kevät ja valo voittaa. Tulevaisuus tuli sittenkin. Tällä kertaa pohditaan muun muassa suhdetta aikaan. Elämmekö täällä vain päättymystä kohti vai sittenkin osana jotain suurempaa sykliä? Minkälaisella logiikalla voimme virittää ajatuskonettamme kohti peliä, jossa kaikkien etu asetetaan tavoitteeksi?

Liian usein emme ymmärrä, että tässä elämässä kaikesta täytyy maksaa. Kaikista arvokkaimpia asioita emme voi ostaa rahalla, vaan hinta peritään toisissa muodoissa. Tällä kertaa pohdin ajatuksia muun muassa toisten palvelemisesta, anteliaisuudesta ja pyhän katoamisesta elämästä.

Elämämme on aina yhteydessä toisiin ihmisiin, mutta emme voi koskaan täysin tuntea toisen ihmisen sisäistä maailmaa. Meistä jokaisesta näkyy toisille vain osa, ja joskus katsomme itseämmekin kaventavasti, jonkin leimaavan identiteetin rajoittamana. Kuinka oppisimme katsomaan ihmisiä kokonaisina?

Maksimaalisuus on Elämän käsite – me haluamme, että elämämme olisi mahdollisimman täyteläistä. Mistä syntyy maksimaalisuus? Täynnä arvokasta, mutta myös hengittämiselle tilaa jättävää huokoisuutta. Tällä kertaa pohdintaa mm. taiteen, elämän pituuden ja elämänlaadun näkökulmista.

Self help on suuri huijaus! Vai onko sittenkään. Havahduin itsekin kaikenlaisista tekniikoista puhuvana ihmisenä siihen, että minun tulee jäsennellä näkemyksiäni ihmisenä kasvamisesta uudemman kerran. Miksi osa itsemme kehittämiseseen tähtäävistä tekniikoista ei palvelekaan parempaa elämää? Miksi kuitenkin näen, että ihmisenä kasvaminen on mielestäni yksi suurimpia velvollisuuksiamme?