On helpompi kirjoittaa lauluja kuin olla kirjoittamatta. Näin puhuu Teoston Säv. San. Sov. -podcastissa suomenkielisen rockmusiikin uranuurtaja, 1970-luvun lopulta saakka aktiivisesti lauluja kirjoittanut ja levyjä julkaissut Tuomari Nurmio. ”Hittihakuisuus on mun mielestä aika rasittavaa ja vaarallista. Se rajoittaa heti sitä omaa kuviota.” Tuomari Nurmion pitkällä uralla on ollut monia eri kuvioita, mutta spontaanius, luontevuus ja omien juurien tiedostaminen ovat olleet tärkeitä ohjenuoria. Ei ole sattumaa, että Hannu Nurmio eli Tuomari Nurmio ja Dumari on tehnyt paljon lauluja Helsingistä. Hän kasvoi Kalliossa ja Töölössä sekä kohtasi 1960-luvulla ajankohtaiset ilmiöt Elviksestä folkmusiikkiin, vasemmistoradikalismiin ja päihderiippuvaisiin sotaveteraaneihin. Kaikuja niistä kaikista kuuluu hänen lauluissaan. Musiikki veti Nurmiota puoleensa niin radiosta kuultuna kuin muutaman oman levynkin voimin jo lapsena. ”Jossain vaiheessa sain valita, saanko fillarin vai sähkökitaran.” Nurmio valitsi kitaran. Se on vienyt eteenpäin kuin liukkaasti liikkuva polkupyörä, elämänmittaiselle seikkailulle musiikin parissa. Se, että biisinteko ylipäänsä alkoi, oli eräänlainen välähdys- Nurmio toki tiesi, että Beatles ja Rollarit tekivät biisinsä itse, mutta asia oli helpompi tajuta kitaraa rämpyttävän Bob Dylanin kautta. Läpimurtokappale oli omasta vanhasta runosta muotoiltu Valo yössä. ”Tajusin, että näitähän voi tehdä itsekin. Olen tehnyt kaikki biisit ja kaikki levyt omilla ehdoillani.” Kun Nurmio alkaa tehdä uusia biisejä, hän miettii yhtä kappaletta isompia kokonaisuuksia. Useimmiten albumia, jota varten on usein alusta lähtien myös jonkinlainen kansi-idea. ”Jos se (alkuperäinen idea) muuttuu matkan varrella, niin sitten se muuttuu.” Tuomari Nurmio on oikeasti opiskellut oikeustieteen loppututkinnon. ”Ei siitä muuta hyötyä ole kuin se, että voi vähän rehvakkaammin käyttää tuota nimeä.” Vaikka Tuomari Nurmio onkin tehnyt monenlaisia levytyksiä parodisesta swingistä laulettuun rautalankaan, tangosta balkanilaispoljentoon, bluesiin, folkiin ja vaikkapa stadilaiseen räppiin, hänellä on kuitenkin selkeä ja yksinkertainen kuva siitä, mistä kappale muodostuu. ”Koen, että biisissä on sanat, sävelmä ja riffi.” Ne määrittävät biisin. Nurmio päättää etukäteen, millä tyylillä laulut toteuttaa ja mikä on niiden aihemaailma. Biisintekijänä asenteessa on eroa riippuen siitä, kirjoittaako hän rakkauslauluja, murhaballadeja vai sotaa käsitteleviä juttuja. Muitakin periaatteita on. ”Jos mun pitää valita omaperäisen ja luontevan vaihtoehdon välillä, valitsen epäröimättä luontevan.” Se ei kuitenkaan ole ristiriidassa sen kanssa, että omaan ja omaehtoiseen pitää pyrkiä. ”Mieluummin vaikka huono, kunhan se on oma.” Haastattelijana musiikkitoimittaja Pasi Kostiainen.
